KANSAN UUTISET 9.8.2019
Huhtikuun 6. päivän iltana vuonna 1994 Ruandan presidentti Juvénal Habyarimana oli palaamassa kotiin Dar es Salaamissa Tansaniassa pidetyistä rauhanneuvotteluista. Puoli yhdeksältä illalla, juuri kun presidentin lentokone oli laskeutumassa Ruandan pääkaupungin Kigalin lentokentälle, konetta kohti ammuttiin kaksi ilmatorjuntaohjusta. Lentokone räjähti. Ranskalainen miehistö ja kaikki matkustajat kuolivat.
Habyarimanan lisäksi koneessa olivat mukana Burundin vastanimetty presidentti Cyprien Ntaryamira, kaksi burundilaista ministeriä, Ruandan sotavoimien komentaja, Habyarimanan kolme läheistä neuvonantajaa ja hänen yksityislääkärinsä.
Äärihutujen radiokanava väitti, että Ruandan isänmaallisen rintaman tutsikapinalliset olivat surmanneet presidentin. Tutsivähemmistöön kuuluvien siviilien ja tappamista vastustavien hutupoliitikkojen murhat alkoivat heti seuraavana aamuna.
Ihmisoikeusjärjestö African Rights julkaisi toukokuussa 1994 ensimmäisen kattavan raportin äärihutujen käynnistämästä kansanmurhasta. Siinä vaiheessa hutujen iskujoukot olivat surmanneet muutamassa viikossa satoja tuhansia tutseja eri puolilla maata.
Raportin mukaan presidentti Habyarimanan surma oli lähtölaukaus huolellisesti etukäteen valmistellun suunnitelman toteuttamiselle. Järjestön mukaan äärihutuihin kuuluvat sotilaat surmasivat presidentin saadakseen tekosyyn kansanmurhaan. Tästä tuli pian yleisesti hyväksytty selitys tapahtumille.
Raportin kirjoittaja, brittiläinen ihmisoikeustutkija Alex de Waal on tänä päivänä eri mieltä tapahtumien kulusta. Ruandan isänmaallisen rintaman entinen komentaja kertoi hänelle, että kapinalliset ampuivat alas Habyarimanan koneen ja käsky tuli kapinallisliikkeen johtajalta Paul Kagamelta, Ruandan nykyiseltä presidentiltä.
Isänmaallisen rintaman entisen komentajan mukaan Kagame uskoi, että presidentin surman aiheuttaman sekaannuksen ansiosta kapinalliset voisivat ajaa hallitusarmeijan vallasta pikaisella sotilasoperaatiolla. Kagame myös ennakoi, että äärihutujen kostoiskuissa surmattaisiin mahdollisesti 20 000 tutsisiviiliä.
Kagame oli osittain oikeassa. Isänmaallisen rintaman joukot onnistuivat ajamaan hallitusarmeijan sotilaat ja hutujen iskujoukot maasta kolmessa kuukaudessa. Mutta siihen mennessä kansanmurhassa oli saanut surmansa lähes miljoona ihmistä.
Syytökset presidentti Paul Kagamea ja isänmaallista rintamaa vastaan eivät ole uusia. Ranskassa käynnistettiin jo vuonna 1998 oikeustutkinta, jonka nojalla yhdeksälle entiselle kapinallisliikkeen sotilaalle annettiin vuonna 2006 pidätysmääräys osallisuudesta presidentti Habyarimanan ja koneen ranskalaisen miehistön surmaan.
Ruanda katkaisi diplomaattisuhteensa Ranskaan. Ranskalaistuomarin tutkintaa pidettiin poliittisena ajojahtina, sillä Ranska oli ollut Habyarimanan hallituksen tärkein liittolainen.
Tutkinta pitkittyi, ja avaintodistajina olleet ulkomaille paenneet entiset isänmaallisen rintaman upseerit surmattiin yksi toisensa jälkeen. Murhista epäillään Ruandan tiedustelupalvelua.
Ranska halusi lopulta palauttaa välit Kagamen hallituksen kanssa, ja viime vuonna syytteistä luovuttiin kokonaan ”riittävien todisteiden puutteessa”.
Viime aikoina on paljastunut uutta näyttöä Ruandan isänmaallisen rintaman osallisuudesta presidentti Habyarimanan koneen alasampumiseen.
Kanadalaismedialle vuodetun salaisen raportin mukaan Ruandan kansainvälinen sotarikostuomioistuin oli jo vuonna 1997 vakuuttunut siitä, että isänmaallinen rintama ampui koneen alas. Tutkinta kuitenkin keskeytettiin Yhdysvaltojen painostuksesta, ja tuomioistuimen sveitsiläinen syyttäjä Carla del Ponte erotettiin, kun hän oli uudestaan nostamassa syytteitä Paul Kagamea ja tämän lähipiiriä vastaan.
Belgialaistutkija Filip Reyntjens sai puolestaan haltuunsa otteita Ugandan armeijan kalustoluetteloista, joista ilmeni, että iskussa käytetyt SA-16-ilmatorjuntaohjukset olivat kuuluneet Ugandan aikoinaan Neuvostoliitosta hankkimaan ohjuserään. Ruandan isänmaallinen rintama aloitti hyökkäyksensä juuri Ugandasta ja Ugandan armeijan aseilla.
Huhtikuun 6. päivän iltana vuonna 1994 Ruandan presidentti Juvénal Habyarimana oli palaamassa kotiin Dar es Salaamissa Tansaniassa pidetyistä rauhanneuvotteluista. Puoli yhdeksältä illalla, juuri kun presidentin lentokone oli laskeutumassa Ruandan pääkaupungin Kigalin lentokentälle, konetta kohti ammuttiin kaksi ilmatorjuntaohjusta. Lentokone räjähti. Ranskalainen miehistö ja kaikki matkustajat kuolivat.
Habyarimanan lisäksi koneessa olivat mukana Burundin vastanimetty presidentti Cyprien Ntaryamira, kaksi burundilaista ministeriä, Ruandan sotavoimien komentaja, Habyarimanan kolme läheistä neuvonantajaa ja hänen yksityislääkärinsä.
Äärihutujen radiokanava väitti, että Ruandan isänmaallisen rintaman tutsikapinalliset olivat surmanneet presidentin. Tutsivähemmistöön kuuluvien siviilien ja tappamista vastustavien hutupoliitikkojen murhat alkoivat heti seuraavana aamuna.
Ihmisoikeusjärjestö African Rights julkaisi toukokuussa 1994 ensimmäisen kattavan raportin äärihutujen käynnistämästä kansanmurhasta. Siinä vaiheessa hutujen iskujoukot olivat surmanneet muutamassa viikossa satoja tuhansia tutseja eri puolilla maata.
Raportin mukaan presidentti Habyarimanan surma oli lähtölaukaus huolellisesti etukäteen valmistellun suunnitelman toteuttamiselle. Järjestön mukaan äärihutuihin kuuluvat sotilaat surmasivat presidentin saadakseen tekosyyn kansanmurhaan. Tästä tuli pian yleisesti hyväksytty selitys tapahtumille.
Raportin kirjoittaja, brittiläinen ihmisoikeustutkija Alex de Waal on tänä päivänä eri mieltä tapahtumien kulusta. Ruandan isänmaallisen rintaman entinen komentaja kertoi hänelle, että kapinalliset ampuivat alas Habyarimanan koneen ja käsky tuli kapinallisliikkeen johtajalta Paul Kagamelta, Ruandan nykyiseltä presidentiltä.
Isänmaallisen rintaman entisen komentajan mukaan Kagame uskoi, että presidentin surman aiheuttaman sekaannuksen ansiosta kapinalliset voisivat ajaa hallitusarmeijan vallasta pikaisella sotilasoperaatiolla. Kagame myös ennakoi, että äärihutujen kostoiskuissa surmattaisiin mahdollisesti 20 000 tutsisiviiliä.
Kagame oli osittain oikeassa. Isänmaallisen rintaman joukot onnistuivat ajamaan hallitusarmeijan sotilaat ja hutujen iskujoukot maasta kolmessa kuukaudessa. Mutta siihen mennessä kansanmurhassa oli saanut surmansa lähes miljoona ihmistä.
Syytökset presidentti Paul Kagamea ja isänmaallista rintamaa vastaan eivät ole uusia. Ranskassa käynnistettiin jo vuonna 1998 oikeustutkinta, jonka nojalla yhdeksälle entiselle kapinallisliikkeen sotilaalle annettiin vuonna 2006 pidätysmääräys osallisuudesta presidentti Habyarimanan ja koneen ranskalaisen miehistön surmaan.
Ruanda katkaisi diplomaattisuhteensa Ranskaan. Ranskalaistuomarin tutkintaa pidettiin poliittisena ajojahtina, sillä Ranska oli ollut Habyarimanan hallituksen tärkein liittolainen.
Tutkinta pitkittyi, ja avaintodistajina olleet ulkomaille paenneet entiset isänmaallisen rintaman upseerit surmattiin yksi toisensa jälkeen. Murhista epäillään Ruandan tiedustelupalvelua.
Ranska halusi lopulta palauttaa välit Kagamen hallituksen kanssa, ja viime vuonna syytteistä luovuttiin kokonaan ”riittävien todisteiden puutteessa”.
Viime aikoina on paljastunut uutta näyttöä Ruandan isänmaallisen rintaman osallisuudesta presidentti Habyarimanan koneen alasampumiseen.
Kanadalaismedialle vuodetun salaisen raportin mukaan Ruandan kansainvälinen sotarikostuomioistuin oli jo vuonna 1997 vakuuttunut siitä, että isänmaallinen rintama ampui koneen alas. Tutkinta kuitenkin keskeytettiin Yhdysvaltojen painostuksesta, ja tuomioistuimen sveitsiläinen syyttäjä Carla del Ponte erotettiin, kun hän oli uudestaan nostamassa syytteitä Paul Kagamea ja tämän lähipiiriä vastaan.
Belgialaistutkija Filip Reyntjens sai puolestaan haltuunsa otteita Ugandan armeijan kalustoluetteloista, joista ilmeni, että iskussa käytetyt SA-16-ilmatorjuntaohjukset olivat kuuluneet Ugandan aikoinaan Neuvostoliitosta hankkimaan ohjuserään. Ruandan isänmaallinen rintama aloitti hyökkäyksensä juuri Ugandasta ja Ugandan armeijan aseilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti