KANSAN UUTISET 27.12.2019
Vuonna 2019 ihmiset eri puolilla maailmaa lähtivät kaduille osoittamaan mieltä. Venezuelassa tammikuussa arviolta miljoona ihmistä vaati presidentti Nicolás Maduron eroa. Algeriassa maaliskuussa kolme miljoonaa ihmistä lähti kaduille ja ikääntynyt presidentti Abdelaziz Bouteflika joutui luopumaan vallasta. Sudanissa huhtikuussa miljoona ihmistä kerääntyi armeijan päämajan eteen ja onnistui ajamaan presidentti Omar al-Bashirin vallasta.
Kesäkuussa Hongkongissa kaksi miljoonaa ihmistä vaati hallitusta kumoamaan lakiesityksen, jonka nojalla rikoksesta epäilty voitaisiin luovuttaa tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Lakiesitys peruttiin, mutta mielenosoitukset jatkuivat vielä joulukuussa.
Syyskuussa yli seitsemän miljoonaa nuorta eri puolilla maailmaa jätti koulupäivän väliin osoittaakseen mieltä ilmastokriisiä vastaan.
Libanonissa lokakuussa 1,3 miljoonaa ihmistä – viidesosa maan väestöstä – lähti kaduille protestoimaan verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.
Pitkin syksyä mielenosoituksia järjestettiin myös Boliviassa, Chilessä, Ecuadorissa, Egyptissä, Indonesiassa, Irakissa, Iranissa ja Kolumbiassa.
Myös Euroopassa ihmiset ovat lähteneet kaduille. Prahassa kesäkuussa sadat tuhannet ihmiset vaativat Tšekin pääministerin Andrej Babišin eroa kavallussyytösten vuoksi. Lokakuussa Barcelonassa puoli miljoonaa ihmistä osoitti mieltä Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajien saamia pitkiä vankeustuomioita vastaan. Joulukuun alussa Ranskassa yli 800 000 ihmistä osallistui ammattiliittojen mielenosoituksiin suunniteltua eläkeuudistusta vastaan.
Myös Moskovassa kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltä hallitusta vastaan.
Ranskassa dieselveroa vastustavat keltaliivit ovat osoittaneet mieltä pitkin vuotta, samoin kuin Britanniasta lähtöisin oleva Elokapina-liike, joka vaatii radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Tutkijoiden mukaan mielenosoitusten määrä on kasvussa ja tänä vuonna niitä on järjestetty yhtä paljon kuin 1960-luvun huippuvuosina.
Joissain maissa ihmiset lähtivät kaduille aluksi protestoimaan hinnankorotuksia tai uusia veroja vastaan. Sudanissa leivän hinnan nousu sai ihmiset kaduille, Libanonissa WhatsApp-puheluille suunniteltu vero, Chilessä metrolippujen ja Iranissa bensan hinnankorotus. Indonesiassa opiskelijat osoittivat mieltä uutta lakia vastaan, joka kielsi avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet.
Pian mielenosoituksissa vaadittiin kunnollisia peruspalveluja, terveydenhuoltoa, koulutusta ja jätehuoltoa, vapaita vaaleja ja korruptoituneiden poliitikkojen eroa.
Algeriassa, Sudanissa ja Boliviassa pitkään vallassa olleet presidentit joutuivat eroamaan. Myös Venezuelassa, Hongkongissa ja Egyptissä hallituksia vaadittiin eroamaan. Libanonissa ja Irakissa mielenosoittajat vaativat muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan.
Useimmat suurmielenosoitukset olivat aluksi rauhanomaisia, kunnes viranomaiset ryhtyivät hajottamaan niitä kyynelkaasulla ja tuliaseilla. Egyptissä on pidätettynä ainakin 4 000 mielenosoittajaa, Chilessä 2 600, Hongkongissa 2 000 ja Venäjällä 1 500. Irakin mielenosoituksissa on kuollut yli 400 ihmistä.
Tutkijat selittävät mielenosoitusten yleistymistä ainakin eriarvoisuuden kasvulla, julkisten palvelujen leikkauksilla ja maailmantalouden notkahduksella.
Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUC:in ja neljän tutkimusjärjestön tuoreen raportin mukaan säästöpolitiikan seuraukset tulevat lähivuosina olemaan aiempaa kohtalokkaammat ja miljoonat ihmiset menettävät työpaikkansa yli sadassa maassa.
Vuoden 2019 kansannousuja yhdistää myös se, että useimmilla niistä ei ole erikseen nimettyjä johtajia vaan ne ovat syntyneet spontaanisti ja käyttäen hyväksi sosiaalista mediaa.
Nähtäväksi jää, mitä kansannousuista seuraa ja missä määrin mielenosoittajat onnistuvat saamaan aikaan muutoksia poliittisessa järjestelmässä. Melkoisella varmuudella vuonna 2020 on tiedossa lisää protesteja eri puolilla maailmaa.
Vuonna 2019 ihmiset eri puolilla maailmaa lähtivät kaduille osoittamaan mieltä. Venezuelassa tammikuussa arviolta miljoona ihmistä vaati presidentti Nicolás Maduron eroa. Algeriassa maaliskuussa kolme miljoonaa ihmistä lähti kaduille ja ikääntynyt presidentti Abdelaziz Bouteflika joutui luopumaan vallasta. Sudanissa huhtikuussa miljoona ihmistä kerääntyi armeijan päämajan eteen ja onnistui ajamaan presidentti Omar al-Bashirin vallasta.
Kesäkuussa Hongkongissa kaksi miljoonaa ihmistä vaati hallitusta kumoamaan lakiesityksen, jonka nojalla rikoksesta epäilty voitaisiin luovuttaa tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Lakiesitys peruttiin, mutta mielenosoitukset jatkuivat vielä joulukuussa.
Syyskuussa yli seitsemän miljoonaa nuorta eri puolilla maailmaa jätti koulupäivän väliin osoittaakseen mieltä ilmastokriisiä vastaan.
Libanonissa lokakuussa 1,3 miljoonaa ihmistä – viidesosa maan väestöstä – lähti kaduille protestoimaan verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.
Pitkin syksyä mielenosoituksia järjestettiin myös Boliviassa, Chilessä, Ecuadorissa, Egyptissä, Indonesiassa, Irakissa, Iranissa ja Kolumbiassa.
Myös Euroopassa ihmiset ovat lähteneet kaduille. Prahassa kesäkuussa sadat tuhannet ihmiset vaativat Tšekin pääministerin Andrej Babišin eroa kavallussyytösten vuoksi. Lokakuussa Barcelonassa puoli miljoonaa ihmistä osoitti mieltä Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajien saamia pitkiä vankeustuomioita vastaan. Joulukuun alussa Ranskassa yli 800 000 ihmistä osallistui ammattiliittojen mielenosoituksiin suunniteltua eläkeuudistusta vastaan.
Myös Moskovassa kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltä hallitusta vastaan.
Ranskassa dieselveroa vastustavat keltaliivit ovat osoittaneet mieltä pitkin vuotta, samoin kuin Britanniasta lähtöisin oleva Elokapina-liike, joka vaatii radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Tutkijoiden mukaan mielenosoitusten määrä on kasvussa ja tänä vuonna niitä on järjestetty yhtä paljon kuin 1960-luvun huippuvuosina.
Joissain maissa ihmiset lähtivät kaduille aluksi protestoimaan hinnankorotuksia tai uusia veroja vastaan. Sudanissa leivän hinnan nousu sai ihmiset kaduille, Libanonissa WhatsApp-puheluille suunniteltu vero, Chilessä metrolippujen ja Iranissa bensan hinnankorotus. Indonesiassa opiskelijat osoittivat mieltä uutta lakia vastaan, joka kielsi avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet.
Pian mielenosoituksissa vaadittiin kunnollisia peruspalveluja, terveydenhuoltoa, koulutusta ja jätehuoltoa, vapaita vaaleja ja korruptoituneiden poliitikkojen eroa.
Algeriassa, Sudanissa ja Boliviassa pitkään vallassa olleet presidentit joutuivat eroamaan. Myös Venezuelassa, Hongkongissa ja Egyptissä hallituksia vaadittiin eroamaan. Libanonissa ja Irakissa mielenosoittajat vaativat muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan.
Useimmat suurmielenosoitukset olivat aluksi rauhanomaisia, kunnes viranomaiset ryhtyivät hajottamaan niitä kyynelkaasulla ja tuliaseilla. Egyptissä on pidätettynä ainakin 4 000 mielenosoittajaa, Chilessä 2 600, Hongkongissa 2 000 ja Venäjällä 1 500. Irakin mielenosoituksissa on kuollut yli 400 ihmistä.
Tutkijat selittävät mielenosoitusten yleistymistä ainakin eriarvoisuuden kasvulla, julkisten palvelujen leikkauksilla ja maailmantalouden notkahduksella.
Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUC:in ja neljän tutkimusjärjestön tuoreen raportin mukaan säästöpolitiikan seuraukset tulevat lähivuosina olemaan aiempaa kohtalokkaammat ja miljoonat ihmiset menettävät työpaikkansa yli sadassa maassa.
Vuoden 2019 kansannousuja yhdistää myös se, että useimmilla niistä ei ole erikseen nimettyjä johtajia vaan ne ovat syntyneet spontaanisti ja käyttäen hyväksi sosiaalista mediaa.
Nähtäväksi jää, mitä kansannousuista seuraa ja missä määrin mielenosoittajat onnistuvat saamaan aikaan muutoksia poliittisessa järjestelmässä. Melkoisella varmuudella vuonna 2020 on tiedossa lisää protesteja eri puolilla maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti