Miten Afganistania pitäisi auttaa?

KANSAN UUTISET 5.11.2021

Yli 40 vuotta kestäneen lähes yhtäjaksoisen sotimisen ja ulkomaisen avun katkaisemisen jälkeen Afganistan on romahtamisen partaalla, arvioi rauhan- ja konfliktintutkija Ibraheem Bahiss International Crisis Group -järjestöstä.

Jo ennen talebanien valtaantuloa Afganistan kärsi äärimmäisestä kuivuudesta, nälänhädästä ja koronapandemian kolmannesta aallosta. 3,5 miljoonaa afganistanilaista asui pakolaisena oman maan rajojen sisällä.

YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston mukaan 18 miljoonaa afganistanilaista, lähes puolet maan väestöstä, oli hätäavun tarpeessa. Vain viidellä prosentilla väestöstä oli riittävästi ruokaa. 90 prosenttia väestöstä eli alle kahdella eurolla päivässä.

Terveyspalvelut olivat täysin riittämättömät. Ulkomailta saatu kehitysapu kattoi 75 prosenttia maan budjetista.

Talebanien valtaantulon jälkeen talous on vain pahentunut. Uudella hallinnolla ei ole rahaa maksaa palkkoja julkisten alojen työntekijöille, sillä Afganistanin hallituksen aiemmin länsimailta saama budjettituki on keskeytetty.

Talouspakotteiden vuoksi talebanit eivät myöskään pääse käsiksi maan keskuspankin noin kymmenen miljardin dollarin valuuttavarantoon, joka on talletettu New Yorkin keskuspankkiin.

YK:n kehitysjärjestön UNDP:n mukaan 97 prosenttia afganistanilaisista uhkaa vajota äärimmäiseen köyhyyteen.

Talebanien valtaantulon jälkeen länsimaat keskittyivät evakuoimaan omia kansalaisiaan ja yhteistyökumppaneitaan maasta. Avustuslentoja on tullut tämän jälkeen ripotellen Qatarista, Arabiemiraateista ja Afganistanin naapurimaista Pakistanista, Uzbekistanista ja Kiinasta.

YK:n kokouksessa Genevessä syyskuussa avunantajamaat lupasivat miljardi dollaria Afganistanin hätäapuun. Suurin osa rahoista oli määrä maksaa YK:n ruoka-apujärjestölle WFP:lle.

Yhdysvallat lupasi afganistanilaisille humanitaarista apua 64 miljoonalla dollarilla. Apu kanavoitaisiin YK-järjestöjen ja muiden avustusjärjestöjen kautta.

EU-maat lupasivat lokakuussa miljardi euroa humanitaariseen tukeen Afganistanille. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi, että tukipaketti oli ”suoraa tukea afganistanilaisille” ja sillä oli kiire, sillä talvi oli tulossa.

EU:n tukirahoja ei kuitenkaan maksettaisi talebanien hallinnolle tai muille afganistanilaisille toimijoille, vaan YK-järjestöille ja länsimaisille avustusjärjestöille sekä YK-järjestöjen hallinnoimaan erilliseen rahastoon, josta aikanaan olisi määrä maksaa Afganistanin terveydenhuollon työntekijöiden ja opettajien palkkoja.

Miljardin euron tuesta puolet ei itse asiassa koskaan tule päätymään Afganistaniin vaan ohjataan Afganistanin naapurimaissa toteutettaviin hankkeisiin, joilla ”hallinnoidaan siirtolaisuutta ja edistetään yhteistyötä taistelussa terrorismia, rikollisuutta ja ihmissalakuljetusta vastaan”.

Vaikka länsimaat pyrkivät välttämään suoraa yhteistyötä talebanien kanssa, heitä ei ole suinkaan täysin sivuutettu. Yhdysvaltojen ja EU:n edustajat tapasivat talebanien delegaation Qatarissa lokakuussa, ja myös Turkki ja Pakistan ovat isännöineet talebanien johtajia.

Viime kuussa Moskovassa pidetyssä kokouksessa Venäjä, Kiina ja Pakistan ilmoittivat talebanhallinnon ulkoministerille Amir Khan Muttaqille haluavansa käynnistää jälleenrakennushankkeita Afganistanissa.

Turkki tarjoutui jo aiemmin pitämään huolta lentokentän turvallisuudesta Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa.

Toistaiseksi yksikään maa ei ole tunnustanut talebanien hallitusta Afganistanin viralliseksi edustajaksi.

Afganistanin vallanvaihdoksesta sovittiin käytännössä talebanien ja Donald Trumpin hallinnon kesken vuonna 2020. Yhdysvallat lupasi tuolloin vetää joukkonsa pois maasta tämän vuoden toukokuuhun mennessä, mikäli talebanit antavat takeet sille, ettei Afganistanin aluetta käytetä aseellisten iskujen suunnitteluun Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia vastaan.

Joe Bidenin hallinto piti sopimuksesta kiinni, paitsi että päätti yksipuolisesti antaa joukkojen vetäytymiselle lisäaikaa elokuun loppuun asti.

Talebanit ottivat lopulta vallan elokuussa, kun Afganistanin armeija vetäytyi pitkälti taistelematta.