Israelin itse luoma vihollinen

KU-VIIKKOLEHTI 16.1.2009

Israelin hyökkäys Gazaan on hallinnut alkuvuoden ulkomaanuutisia. Juuri sopivasti ennen Israelissa ensi kuussa pidettäviä parlamenttivaaleja käynnistetyssä rynnäkössä on tähän mennessä saanut surmansa yli tuhat ihmistä ja noin
5 000 Gazan asukasta on vammautunut, suuri osa heistä lapsia ja naisia. Hamasin raketti-iskuissa Israelin puolelle on samaan aikaan kuollut kolme israelilaista siviiliä.

Pelkästään uutisia silmäillessä voi kuulostaa oudolta, että Israel on vuodesta 1978 lähtien monin tavoin tukenut ja rahoittanut Hamasia ja sen edeltäjää, šeikki Ahmed Yassinin perustamaa Islamilaista yhdistystä.

Israelin oikeiston Likud-puolue piti islamisteja aluksi hyvänä vastapainona Jasser Arafatin Palestiinan vapautusjärjestölle PLO:lle. Alkuvaiheessa rahat kanavoitiin palestiinalaisalueiden islamisteille Israelin hallituksen perustamien kyläneuvostojen kautta. Šeikki Yassinin Islamilainen yhdistys rakensi moskeijoita, kouluja ja sairaaloita ja jakoi avustuksia miehitetyiltä alueilta pois ajetuille köyhille palestiinalaispakolaisille.

Kyläneuvostot olivat tuolloin puolustusministerinä olleen Ariel Sharonin keksintöä. Kyläneuvostojen johtajia lahjottiin antamaan salaiselle palvelulle tietoja PLO:n aktiivien toiminnasta. Israel antoi sotilaskoulutusta sadoille kyläneuvostojen jäsenille. Armeijan tiedustelupalvelun Shin Betin palkkalistoilla on ollut tuhansia palestiinalaisia ilmiantajia.

Ahmed Yassin perusti Hamasin vuonna 1987 Islamilaisen yhdistyksen aseelliseksi siiveksi. Samana vuonna oli käynnistynyt ensimmäiseksi intifadaksi kutsuttu palestiinalaisten kansannousu. Palestiinalaisten suosima vasemmistolainen ja maallinen PLO toimi maanpaossa Tunisiasta käsin, ja islamistinen Hamas yritti täyttää valtatyhjiötä palestiinalaisalueilla.

Israelin tiedustelupalvelu Mossad järjesti sotilaskoulutusta Hamasille, joka kielsi Israelin valtion olemassaolon. Samaan aikaan PLO:n tavoitteet olivat muuttuneet yhä maltillisemmiksi. Vuonna 1988 se hyväksyi YK:n päätöslauselman, joka tunnusti Israelin valtion olemassaolon ja asetti tavoitteeksi Palestiinan valtion perustamisen Israelin miehittämille alueille.

Ensimmäinen intifada jatkui aina vuoteen 1993, jolloin Israelissa valtaan päässyt Työväenpuolue allekirjoitti yhdessä PLO:n kanssa Oslon rauhansopimuksen. Sopimuksen mukaan Israel lupasi purkaa siirtokuntansa ja vetää joukkonsa palestiinalaisalueilta, jotka saisivat pitkään kaipaamansa itsenäisyyden.

Rauhansuunnitelman eteneminen pysähtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun Hamas aloitti itsemurhaiskut Israelissa kostoksi äärioikeistolaisen juutalaispuolueen kannattajan tekemälle 52 palestiinalaisen joukkomurhalle moskeijassa Hebronissa.

Hamasin ja Israelin oikeiston yhteyksiä tutkinut yhdysvaltalais-palestiinalainen toimittaja Ray Hanania toteaa, että aina kun Israelin ja palestiinalaisten rauhansuunnitelmat ovat edistyneet hiukan, Hamas on tehnyt uuden iskun, joka on lisännyt oikeiston kannatusta ja ajanut rauhanprosessin umpikujaan.

PLO esitti jo vuonna 1995 todisteita, joiden mukaan Netanyan kaupungin lähellä vilkkaassa tienristeyksessä tehdyn itsemurhaiskun tekijät toimivat yhteistyössä Israelin armeijan kanssa. Muuten miehet eivät olisi päässeet pommien kanssa Gazasta useiden tarkastuspisteiden läpi yli sadan kilometrin päähän Netanyaan.

Hamas on myös avoimesti myöntänyt tehneensä terrori-iskuja vaikuttaakseen vaalitulokseen Israelissa.

Vuoden 1996 alussa Hamas teki kolme iskua Jerusalemissa ja Tel Avivissa pian sen jälkeen kun Israel oli surmannut järjestön kuuluisan pomminrakentajan Yahya Ayyashin matkapuhelimeen asennetulla pommilla. Hamasin tiedottaja Jordaniassa paljasti myöhemmin, että vaikka Hamasin iskujen sanottiin olevan kostoiskuja, niiden tarkoituksena oli varmistaa, että Likud-puolue voittaa vaalit ja Benjamin Netanyahu nimetään seuraavaksi pääministeriksi.

Kovan linjan edustajana tunnettu Netanyahu pysäytti rauhansuunnitelmat vuosiksi eteenpäin.

Monien yllätykseksi Netanyahu myös armahti Hamasin johtajan Ahmed Yassinin, joka oli vuotta aiemmin tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut šeikki päästettiin vapaaksi humanitaarisista syistä ja karkotettiin saman tien Jordaniaan. Seuraavana vuonna Netanyahu antoi Yassinin kuitenkin palata Gazaan, missä hän sai sankarin vastaanoton.

Israelin salainen tuki Hamasille jatkui vielä ainakin vuonna 2001, kun Ariel Sharonista tuli pääministeri. Hamas teki heti vaalien jälkeisinä kuukausina kymmenkunta itsemurhaiskua, sillä seurauksella että Israelin joukot saivat verukkeen hyökätä Jassef Arafatin johtaman palestiinalaishallinnon tukikohtiin Länsirannalla.

Arafatin kuoleman jälkeen palestiinalaisalueilla järjestettiin vuonna 2006 vaalit, jotka Hamas hieman yllättäen voitti. Monet olivat kyllästyneitä PLO:n ja sen suurimman puolueen Fatahin joukkojen koviin otteisiin Hamasin kannattajiksi epäiltyjä vastaan.

”Hamasin voitto sopi täydellisesti hallituksen tavoitteisiin”, israelilaistoimittaja Uri Avnery kirjoitti yhdysvaltalaisessa Counterpunch-lehdessä. ”Hamas voitiin leimata hirviöksi ja terroristiliikkeeksi, jonka kanssa ei tarvinnut keskustella ja jolle ei tarvinnut tehdä mitään myönnytyksiä.”

Israelin ei vähään aikaan tarvinnut ruveta purkamaan siirtokuntia ja vetäytyä miehitetyiltä alueilta.

Viime viikkojen ylimitoitettu hyökkäys Gazaan taas on ollut Hamasille onnenpotku, arvelee palestiinalaistoimittaja Daoud Kuttab Washington Post -lehdessä. Kuttabin mukaan kuolonuhrien määrä on vain lisännyt Hamasin hiipunutta kannatusta ja herättänyt liikkeen uudelleen henkiin. Paluu rauhanprosessiin on sen sijaan entistä hankalampaa.