Kieroa peliä Nigerian öljymailla

KU-VIIKKOLEHTI 13.2.2009

Kansainväliset uutistoimistot ovat viime päivinä raportoineet sieppauksista ja uusista iskuista öljy-yhtiöitä vastaan Nigerian öljyntuotantoalueilla. Sieppausten kohteena ovat olleet lähinnä öljy-yhtiöiden ulkomaalaiset työntekijät tai yhtiöiden nigerialaisten johtajien perheenjäsenet.

Viikko sitten Nigerjoen suiston vapautusliikkeen Mendin kapinalliset hyökkäsivät Shellin vanhaan maakaasuvoimalaan Utogorussa Deltan osavaltiossa öljyrikkaalla suistoalueella keskeyttäen syksyllä julistamansa tulitauon.

Kapinalliset vaativat öljyalueiden asukkaille suurempaa osuutta Nigerian öljytuloista. Nigeria on maailman kahdeksanneksi suurin raakaöljyn viejä, mutta öljyalueiden asukkaat elävät ympäristötuhojen keskellä absoluuttisessa köyhyydessä, yleensä ilman sähköä ja juomakelpoista vettä.

Suomessa Nigerian öljyalueiden ympäristötuho ja viime aikojen levottomuudet ovat toistaiseksi jääneet vaille suurempaa huomiota, siitäkin huolimatta että öljyntuotannon leikkaukset Nigeriassa olivat keskeinen syy öljyn hinnannousuun viime vuonna. 90-luvun Shell-boikottikampanjan jälkeen Nigeria miltei katosi meillä uutisotsikoista, eikä öljyalueiden ahdingosta ole juuri puhuttu senkään jälkeen kun Jorma Ollila aloitti Shellin hallituksen puheenjohtajana vuonna 2006.

Öljyalueiden asukkaiden protestit eivät aina ole olleet väkivaltaisia. Nigerjoen suiston ensimmäinen ja varmasti tunnetuin kansannousu oli ogoni-kansan väkivallaton kamppailu alueen ympäristöä vuosikymmenien ajan liannutta Shelliä vastaan. Kirjailija Ken Saro-Wiwan johdolla ogonit järjestivät 90-luvun alussa massiivisia mielenosoituksia Shellin öljynporausasemille ja ajoivat lopulta öljyjätin pois mailtaan.

Ogonikansan eloonjäämisliike Mosop vaati Shelliä maksamaan korvauksia ympäristötuhoista ja kunnollista osuutta Ogonimaan öljystä saaduista voitoista.

Shell ja Nigerian silloinen sotilashallitus vastasivat protesteihin kovin ottein. Ogonimaahan lähetetyt armeijan erikoisjoukot surmasivat 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.

”Shellin operaatiot eivät edelleenkään ole mahdollisia ilman säälimättömiä sotilasoperaatioita”, erikoisjoukkojen komentajan Paul Okuntimon laatimassa muistiossa todettiin.

Syksyllä 1995 Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia hirtettiin.

Asiasta olisi tuskin noussut isompaa kohua ulkomailla, jollei Shell olisi päättänyt julkaista länsimaiden lehdissä kokosivun ilmoituksia, joissa se pyrki luistamaan kaikesta vastuusta.

Ympäristöjärjestö Friends of the Earthin nigerialainen puheenjohtaja Nnimmo Bassey vieraili viime kuussa Suomessa kertomassa öljyntuotannon ympäristöhaitoista.

Friends of the Earth, eli Kansainvälinen Maan ystävät, kampanjoi tällä hetkellä laitonta kaasuloimutusta vastaan Nigerian öljyalueilla. Öljy-yhtiöt ovat jatkaneet öljynporauksessa vapautuvan kaasun polttamista Nigeriassa, vaikka se on ollut lainvastaista vuodesta 1984.

Monien kylien keskellä kaasua on poltettu kymmenen metrin korkuisina valtavina roihuina vuorokauden ympäri 60-luvulta lähtien. Kaasun polttaminen aiheuttaa kasvihuonepäästöjen lisäksi rikki- ja typpipäästöjä. Samalla ilmakehään vapautuu myrkyllistä dioksiinia, bentseeniä ja tolueenia.

”Happosateiden vuoksi maa on viljelykelvotonta ja vesistöissä kalat kuolevat. Päästöt aiheuttavat ihmisille kroonisia keuhkosairauksia, astmaa, leukemiaa ja sydänsairauksia”, Bassey luettelee.

Terveyshaittojen lisäksi kaasun polttaminen on kuin heittäisi rahaa taivaan tuuliin. Nigerian öljyntuotannon yhteydessä poltettu kaasu riittäisi Basseyn mukaan tyydyttämään 75 prosenttia koko Saharan eteläpuolisen Afrikan energiatarpeesta.

Toinen vakava ongelma ovat jatkuvat öljyvuodot. Nigeriassa öljyputket kulkevat maan pinnan yläpuolella ja ovat pääosin peräisin 60-luvulta.

”Kymmenen viime vuoden aikana Nigeriassa on sattunut yli 2 000 öljyvuotoa. Jossain päin suistoaluetta on aina meneillään öljyvuoto. Kun öljyä suihkuaa ruostuneista putkista, se tuhoaa viljelykset ja pohjaveden ja valuu myöhemmin jokiin. Ihmiset menettävät elinkeinonsa. Nigerjoen suiston asukkaat elävät edelleen luontaistaloudessa kalastaen ja viljellen maata.”

Kaasuloimujen piti sammua Nigeriassa vuosi sitten. Öljy-yhtiöt saivat hallitukselta vuoden verran jatkoaikaa, mutta vuodenvaihteessa myös lisäaika meni umpeen.

Vuonna 2005 liittovaltion ylioikeus määräsi Shellin lopettamaan kaasun polton Iwerekhanin kylässä. Tuomioistuimen mukaan kaasuloimut loukkaavat alueen asukkaiden oikeutta elämään ja ihmisarvoon ja ovat siten Nigerian perustuslain vastaisia.

Mutta silti kaasun loimutus jatkuu – Shellin mukaan sen vuoksi että se ei alueen levottomuuksien vuoksi ole päässyt asentamaan kaasun talteenottoon tarvittavaa laitteistoa.

”Siis jos väkivaltaisuudet jatkuvat, myös kaasuloimutukset voivat jatkua… Siksi väkivaltaisuudet ovat usein myös järjestettyjä, niin kauhealta kuin se kuulostaakin”, Nnimmo Bassey toteaa.

Mendin kapinallisten lisäksi öljyalueilla toimii iso joukko yksittäisiä jengejä, jotka voidaan tarvittaessa palkata väkivaltaisuuksiin. Vaalien alla poliitikot ovat usein värvänneet omia iskujoukkojaan uhkailemaan vastustajiaan ja näiden kannattajia. Nigerian valtion öljy-yhtiö on myös maksanut kapinallisille öljyputkien suojelusta.

”Niin kauan kuin alue on militarisoitu, mitään parannuksia ei tarvitse tehdä, sillä Shell ja muut öljy-yhtiöt voivat vedota vaikeaan turvallisuustilanteeseen. Asukasryhmien kanssa ei tarvitse neuvotella, vaan heidät voidaan leimata terroristeiksi.”