Elämää hökkelissä

KU-VIIKKOLEHTI 24.4.2009

Kun äänestäjät Sowetossa jonottivat keskiviikkoaamuna vaalipaikalle Orlando Westin yläasteenkoululle, joukko työmiehiä päällysti kaikessa rauhassa autotietä äänestyspaikan edessä. Etelä-Afrikan parlamenttivaalien äänestyspäivä oli yleinen vapaapäivä, ja niinpä asvalttimiehille maksettaisiin kaksinkertainen palkka.

”Minulla ei ole ollut töitä vähään aikaan, joten oli käytettävä tilaisuus hyväksi”, 42-vuotias Nathe Sibeko kertoi BBC:n toimittajalle.

Johannesburgin laitamilla sijaitseva mustien asuma-alue Soweto on Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n sydänaluetta. Orlando Westin koulu sijaitsee vain kivenheiton päässä Nelson Mandelan vanhasta kotitalosta.

Nathe Sibeko sanoi aikovansa äänestää heti kello 14:n jälkeen, kun työvuoro päättyy. Sitten hän menisi kotiin ja viettäisi rauhallisen illan perheensä kanssa.

ANC on ollut Etelä-Afrikassa vallassa nyt jo 15 vuotta, ja monet arvostelevat puoluetta siitä, ettei se ole tehnyt riittävästi maan köyhän mustan enemmistön elinolojen parantamiseksi.

”15 vuotta on lyhyt aika. Jos he saavat yrittää vielä toiset 15 vuotta, voimme ehkä nähdä tuloksia.”

56-vuotias Lenny Mkhize ei ollut yhtä kärsivällinen. Hän asuu vaimonsa kanssa puuhökkelissä Joe Slovon asuma-alueella Port Elizabethin kaupungin reunamilla, eikä voisi vähempää välittää vaaleista.

Itäisen Kapmaan provinssin asukkaista 41 prosenttia on työttömiä, elinkustannukset ovat kohonneet, ja rikollisuus rehottaa.

Kaupunki rakennutti jokunen vuosi sitten Mkhizen hökkelin viereen uuden sementtitalon, mutta rakennustyöt jäivät kesken ja talon seinät halkeilevat.

”Äänestimme aikaisemmin, mutta mikään ei ole muuttunut. Meillä ei edelleenkään ole juoksevaa vettä, sisävessoja tai kunnon kattoa pään päällä.”

Kapkaupungin laitamilla Symphony Wayn hökkelialueella koko yhteisö päätti yksissä tuumin olla äänestämättä vaaleissa. Symphony Wayn asukkaat ovat eläneet nyt toista vuotta jalkakäytävälle kyhätyissä asumuksissa sen jälkeen kun heidät häädettiin edellisestä asuinpaikasta. Asukkaat kielsivät puolueita liimaamasta alueelle vaalimainoksia.

Kareemah Linneveldt toimii kampanjasihteerinä paikallisessa asukasliikkeessä nimeltä Häätöjenvastainen kampanja. Vaalipäivän alla hänellä oli yllään t-paita, jossa luki: No houses, no land, no vote, ”Ei taloja, ei maata, ei ääntä.”

”Yli vuoteen yksikään poliitikko ei ole ollut kiinnostunut meidän kohtalostamme, mutta nyt vaalien alla kaikki tarjoavat meille apuaan”, Linneveldt selitti.

ANC:stä irronnut uusi oppositiopuolue Kansankongressi Cope tarjoutui jopa palkkaamaan juristin ajamaan asunnottomien asiaa, mikäli nämä vastapalvelukseksi suostuisivat kulkemaan Cope-puolueen t-paidoissa.

Tänä päivänä lähes seitsemän miljoonaa eteläafrikkalaista, 14 prosenttia maan väestöstä, on asunnottomia tai elää niin sanotuissa epävirallisissa asumuksissa, ilmenee Etelä-Afrikan rotusuhteiden instituutin tilastoista.

Instituutin tietojen mukaan ANC:n hallitus on vuoden 1994 jälkeen rakentanut 2,7 miljoonaa uutta ilmaista asuintaloa köyhille. Sähkövaloa ja sähköliettä käyttävien kotitalouksien määrä on vastaavasti kaksinkertaistunut vuodesta 1996.

Mutta samaan aikaan asunnottomien ja hökkeliasujien määrä on vain kasvanut, lähinnä maaltamuuton vuoksi. Maattomilla mustilla ei ole toimeentulomahdollisuuksia maaseudulla.

Kun rotuerottelujärjestelmästä luovuttiin Etelä-Afrikassa, maan valkoinen vähemmistö, alle kymmenen prosenttia koko väestöstä, omisti lähes 90 prosenttia viljelymaasta. Mustien enemmistö oli suljettu reservaatteihin.

ANC:n hallitus lupasi valtaan tultuaan, että vuoteen 2014 mennessä 30 prosenttia valkoisten hallussa olevasta viljelymaasta jaettaisiin mustalle enemmistölle. Tähän mennessä kuitenkin vain neljä prosenttia viljelymaasta on palautettu mustille ja 85 prosenttia viljelymaasta on edelleen valkoisten suurtilallisten omistuksessa.

Apartheidin aikana mustien maiden anastaminen oli tietoista politiikkaa. Maattomista mustista saatiin halpaa työvoimaa valkoisten maatiloille ja kaivoksiin.

Rotuerottelun päättymisen jälkeen Nelson Mandelan hallitus päätti toteuttaa maareformia vapaaehtoisuuden periaatteella. Mustalle väestönosalle on ollut tarjolla pientä tukea viljelymaan ostamiseen niiltä valkoisilta maanomistajilta, jotka ovat olleet halukkaita myymään osan maistaan.

Kuten tilastot osoittavat, tämä ei ole toiminut. Niissäkin harvoissa tapauksissa, joissa kaupat on tehty, maanomistajat ovat voineet sanella hinnat todellisia markkinahintoja korkeammaksi. Ostajat ovat yleensä olleet mustia liikemiehiä, eivätkä maata kipeästi kaipaavia maattomia pienviljelijöitä.

Hallitus valmisteli pitkään uutta maauudistuslakia, joka olisi sallinut valkoisten maatilojen pakkolunastuksen. Viime syksynä parlamentin lakivaliokunta kuitenkin hyllytti lakialoitteen ja palautti sen ministeriöön uuteen valmisteluun.

Maakysymys ei ollut keskeisiä teemoja Etelä-Afrikan vaalikampanjan aikana. ANC:n johtaja ja maan tuleva presidentti Jacob Zuma sanoi kuitenkin viime kuussa pyrkivänsä kiirehtimään maareformia ja maan jakamista maaseudun köyhille. Zuma lupasi uusille maanomistajille maatalousneuvontaa ja erilaisia tukitoimia, mutta ei määritellyt sen tarkemmin, mistä ja millä keinoin köyhille tarjottavat maat hankitaan.

Maareformi on Etelä-Afrikan hallitukselle kovin delikaatti asia. Maaseudun mustien enemmistö janoaa omaa viljelymaata, mutta hallituksen täytyy samalla pitää huolta myös siitä, että maatilat tuottavat ruokaa kansalle ja että mahdollisten pakkolunastusten pelästyttämät sijoittajat eivät vedä rahojaan pois Etelä-Afrikasta.