Elämää öljytuhon keskellä

KU-VIIKKOLEHTI 7.10.2011

Raakaöljyn pistävä katku tunkee sieraimiin, kun nousemme autosta tiheiden palmumetsien välissä avautuvalla jalkapallokentän kokoisella aukiolla. Alueen keskellä, öljyn mustaksi tahrimalla sementtitasanteella seisoo ruosteinen hökötys, Bomun öljynporauskaivo numero 52. Vieressä on jätevesiallas täynnä öljyistä lietettä.

Muuten melkein koko kenttä on nyt peitetty hiekalla, mutta hiekan alla on paksu kerros vuosikymmenten aikana kovettunutta öljyä.

”Öljy tulee taas kohoamaan hiekan pinnalle kuivana vuodenaikana, kun aurinko lämmittää pintamaata”, sanoo Ledum Mitee, Ogonikansan eloonjäämisliikkeen Mosopin johtaja, jonka kotitalo sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä.

Bomun öljynporauskaivoja alettiin rakentaa vuonna 1958, kun Ogonimaan maaperästä löydettiin valtaisat määrät öljyä. Nigerian suurimpiin kuuluva öljykenttä sijaitsee keskellä asutusta Kegbara Deren kylän joka puolella.

Vuonna 1970 Bomun öljykaivo numero 11 räjähti, sillä seurauksella että öljyä suihkusi ympäristöön peittäen alleen yli kuusi neliökilometriä viljelysmaata. Pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana Nigerjoen suiston öljyalueilla on sattunut yli 2 000 öljyvuotoa. Kun öljyä suihkuaa vanhoista ruostuneista putkista, se tuhoaa viljelykset ja pohjaveden ja valuu myöhemmin jokiin. Ihmiset menettävät elinkeinonsa.

Usein putkivuotoa seuraa myös öljypalo, joka voi roihuta kuukausikaupalla ilman että kukaan tulee sitä sammuttamaan. Näin tapahtui Bomun öljynporauskaivolla numero 52 neljä vuotta sitten.

Bomun öljykaivo numero 52 on kuvaava esimerkki siitä, miten öljyjätti Shell ja Nigerian viranomaiset hoitavat öljytuhojen puhdistamisen.

Pian sen jälkeen kun tv-kanava Al-Jazeeran kuvausryhmä kävi elokuussa paikan päällä, Shellin urakoitsija tuli muutamaksi päiväksi käymään. Maan pinnalla ollutta juoksevaa öljyä kauhottiin kahteen kentän laidalle tehtyyn altaaseen. Syyskuu on Nigerjoen suistossa kuitenkin päivittäisten rankkasateiden aikaa, joten altaisiin kerätty öljy sekoittui sadeveteen ja virtasi yli altaiden äyräiden viereiseen rämeeseen, jota peittää nyt tummanruskea kalvo öljyä.

Aiemmin alueen asukkaat hakivat vetensä rämeen alapuolella olevasta purosta. Kalastaminen ei ole ollut mahdollista vuosikausiin.

Maailman suurin öljy-yhtiö Shell porasi Ogonimaassa öljyä 35 vuoden ajan, kunnes vuonna 1993 paikalliset asukkaat ryhtyivät kirjailija Ken Saro-Wiwan johdolla osoittamaan mieltään Shellin aiheuttamaa ympäristötuhoa vastaan ja ajoivat lopulta öljyjätin mailtaan. Ogonien Mosop-liike vaati Shelliä maksamaan korvauksia ympäristötuhoista ja kunnollista osuutta Ogonimaan öljystä saaduista voitoista.

Shell ja Nigerian silloinen sotilashallitus vastasivat protesteihin kovin ottein. Ogonimaahan lähetetyt armeijan erikoisjoukot surmasivat 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.

”Shellin operaatiot eivät edelleenkään ole mahdollisia ilman säälimättömiä sotilasoperaatioita”, erikoisjoukkojen komentajan laatimassa muistiossa todettiin.

Lopulta Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonimiestä hirtettiin lokakuussa 1995. Ken Saro-Wiwan veli Owens Wiwa kertoi myöhemmin, että Nigerian Shellin johtaja oli sanonut voivansa käyttää vaikutusvaltaansa ja estää teloitukset, mikäli Mosop-järjestö luopuisi Shellin vastaisista vaatimuksistaan.

Vaikka öljyntuotanto päättyi Ogonimaassa 18 vuotta sitten, huomattava osa Nigerjoen suistoalueen öljystä virtaa edelleen alueen halki ikääntyneissä öljyputkissa Atlantin rannikolla sijaitsevaan Bonnyn vientisatamaan.

Kegbara Deren kylän toisella laidalla putkirikko Shellin jakeluputkistossa aiheutti vastikään öljypalon, jonka korvausvastuuta selvitetään nyt brittiläisessä tuomioistuimessa. Vielä reilu viikko sitten putkistoaseman putkien venttiileistä tippui öljyä kuin vuotavasta hanasta.

YK:n ympäristöjärjestön Unepin elokuussa julkaistu raportti luettelee öljyntuotannon aiheuttamia ympäristötuhoja Ogonimaassa. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä. Näillä alueilla ei voi viljellä mukulakasveja kassavaa ja jamssia, jotka ovat suistoalueen asukkaiden pääravintoa.

Unepin mukaan kaikki Ogonimaan vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Elemen kunnassa pohjaveden pinnalla kelluu kahdeksan sentin paksuinen kerros jalostettua öljyä. Juomavedessä on syöpää aiheuttavaa bentseeniä yli tuhat kertaa yli Maailman terveysjärjestön suositusten.

Ejama Ebubun kylässä hengenvaarallisten saastepitoisuuksien syynä oli 40 vuotta sitten sattunut Shellin öljyputken räjähdys, jonka tuhoja ei koskaan ole puhdistettu kunnolla.

Nigerjoen suistossa ihmisten odotettavissa oleva elinikä on vain hieman yli 40 vuotta. Niinpä Unepin mukaan on oikeutettua olettaa, että suurin osa Ogonimaan väestöstä on elänyt koko ikänsä kroonisen öljytuhon keskellä.

Mosop-järjestön Ledum Miteen mielestä Unepin raportti ei silti sisältänyt juuri mitään todella uutta tietoa, mitä Mosop ja ympäristöjärjestöt eivät olisi raportoineet jo parinkymmenen vuoden ajan. YK-järjestön tutkimus oli osittain Shellin rahoittama.

”Neljä vuotta kestänyt tutkimus antoi Shellille lisäaikaa olla tekemättä yhtään mitään öljytuhojen puhdistamiseksi”, Mitee sanoo.

Kansainvälisen Maan ystävien nigerialainen puheenjohtaja Nnimmo Bassey arvostelee Unepin raporttia puolestaan siitä, että se käsitteli vain Ogonimaata eikä lainkaan puuttunut muualla Nigerian öljyalueilla yhä jatkuviin öljytuhoihin, kuten esimerkiksi öljynporauksen yhteydessä vapautuvan kaasun polttoon, usein ihmisasutuksen välittömässä läheisyydessä.

”Todennäköisesti raportin tavoitteena on avata tietä Shellin paluulle Ogonimaahan. Tätä ei voi kuitenkaan hyväksyä ennen kuin Shell on puhdistanut ja hyvittänyt aiemmat ympäristötuhot ja lopettanut ympäristön saastuttamisen sekä Ogonimaassa että myös muualla Nigerjoen suistossa.”