Avustusjärjestö päätti olla hiljaa

KU-VIIKKOLEHTI 13.1.2012

Maailman suurimpiin kuuluva avustusjärjestö Lääkärit ilman rajoja listasi aiemmin vuosittain kymmenen humanitaarista kriisiä, jotka olivat jääneet kansainvälisessä uutistarjonnassa aivan liian vähälle huomiolle.

Vuonna 2003 järjestö ihmetteli ensimmäisenä, miksei tv-ryhmiä lähetetty paikan päälle raportoimaan Darfurin pakolaiskriisistä Sudanissa. Seuraavina vuosina Darfurin kriisi oli laajimmin uutisoituja tapahtumia maailmassa.

Vuonna 2009 unohdettujen humanitaaristen kriisien listalla mainittiin myös sisällissota Jemenin pohjoisessa Saadan maakunnassa. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat joutuneet pakenemaan kodeistaan, kun Jemenin armeija kiihdytti iskujaan paikallisen Houthi-liikkeen kapinallisia vastaan.

Vuoden 2009 vaiettujen humanitaaristen kriisien lista jäi kuitenkin järjestön toistaiseksi viimeiseksi. Jemenin hallitus suivaantui väitteistä, joiden mukaan pommituksia paenneet asukkaat olivat jääneet vaille terveydenhoitoa hallituksen valvomilla alueilla.

Lääkärit ilman rajoja pyysi lopulta anteeksi epätarkkaa raportointiaan ja evakuoi kaksi sairaalaa Jemenin armeijan pommitusten alta. Järjestön mielestä olisi ollut turhaa uhrata koko avustusoperaatiota maassa pelkän julkisuuskampanjan vuoksi. Järjestö piti tämän jälkeen suunsa kiinni ja terveydenhoitotyö Jemenissä sai jatkua.

Alkujaan Ranskassa perustettu Lääkärit ilman rajoja on suurten kansainvälisten avustusjärjestöjen joukossa poikkeuksellinen, sillä puhtaan hätäavun tai hoitotyön ohella järjestö on maailman kriiseissä usein rohkeasti valinnut puolensa ja vaatinut sotivia osapuolia kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

Etiopian nälänhädän aikana 80-luvulla järjestö arvosteli voimakkaasti maan hallitusta, joka käytti ulkomaista hätäapua houkuttimena saadakseen paikalliset asukkaat lähtemään kapinallisten valtaamilta alueilta.

Vuonna 1994 järjestö keskeytti avustustyönsä ruandalaispakolaisten leireillä naapurimaassa Zairessa, nykyisessä Kongossa, kun kävi ilmi, että leirien ruuanjakelu oli annettu tutsien kansanmurhaan syyllistyneiden hutupoliitikkojen ja näiden iskujoukkojen tehtäväksi.

Yllä mainittu esimerkki Jemenistä on kuitenkin vain yksi monista kompromisseista, joihin Lääkärit ilman rajoja on joutunut myöntymään viime vuosina.

Tuoreessa kirjassa Humanitarian negotiations revealed (Humanitaariset neuvottelut paljastettuna) järjestön entiset ja nykyiset johtajat arvioivat itsekriittisesti erilaisia kompromisseja, joita järjestö on joutunut tekemään sodissa ja kriiseissä Sri Lankassa, Etiopiassa, Afganistanissa ja Somaliassa.

Milloin on vaiettu hallituksen joukkojen väärinkäytöksistä, milloin siitä, että kapinalliset ovat käyttäneet siviilejä ihmiskilpenään. Somaliassa järjestö on palkannut sotajoukkoja vartijoiksi ja maksanut islamistikapinallisille puhdasta rahaa oikeudesta saada tehdä avustustyötä näiden hallitsemilla alueilla.

Pahimmassa tapauksessa järjestö on päättänyt lähteä maasta, kun itsenäinen avustustoiminta on käynyt mahdottomaksi. Näin tehtiin Afganistanissa vuonna 2004, kun Yhdysvaltojen miehityksen jälkeen länsimaisia avustusjärjestöjä alettiin pitää Yhdysvaltojen ja Naton joukkojen apureina ja keskeisenä osana vihattua miehitysoperaatiota.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen humanitaarisen avun määrä on moninkertaistunut. Vuosien 1988 ja 2008 välillä humanitaariseen avustustyöhön käytettävät varat maailmassa kymmenkertaistuivat. Tänä päivänä humanitaariseen apuun käytetään vuosittain lähes kymmenen miljardia euroa.

Avustusjärjestöissä ja avustushankkeissa eri puolilla maailmaa työskentelee tällä hetkellä yli 200 000 ihmistä, näistä noin puolet kansainvälisissä avustusjärjestöissä, neljäsosa Punaisessa Ristissä ja toinen neljäsosa YK:n avustusjärjestöissä.

Lääkärit ilman rajoja -järjestön oma budjetti lähes kolminkertaistui vuosina 2001–2010, mutta järjestön aktiivien mukaan samaan aikaan toimintaedellytykset vaikeutuivat suuresti.

Sri Lanka on kuvaava esimerkki. Maan hallitus käytti avustusjärjestöjä tehokkaasti hyväksi sodassa maan tamilivähemmistön itsenäisen valtion puolesta taistelleiden Tamil Eelamin vapautuksen tiikereiden kapinaliikettä vastaan. Lääkärit ilman rajoja yritti vuosien ajan saada luvan käynnistää avustushankkeita sodasta kärsivien siviilien auttamiseksi tamilitiikereiden valvomilla alueilla – turhaan.

Hallituksen joukkojen suurhyökkäyksessä keväällä 2009 tamilitiikerien vastarinta tuhottiin täydellisesti. Suurhyökkäyksessä kuoli kymmeniä tuhansia tamilisiviilejä ja lähes 400 000 ihmistä suljettiin keskitysleireille, joita hallitus kutsui irvokkaasti hyvinvointikeskuksiksi. Leirien ylläpitokuluista vastasivat YK:n avustusjärjestöt, Yhdysvallat ja EU.

Afganistanin miehityksen alussa Lääkärit ilman rajoja teki Yhdysvaltojen johtaman liittouman joukoille selväksi, ettei se aio ottaa vastaan ohjeita sotilailta, vaan pitää Nato-joukkoja yhtenä sodan osapuolena Afganistanin talebanien ja muiden aseellisten liikkeiden rinnalla.

Järjestö lähti Afganistanista vuonna 2004, mutta palasi maahan uudestaan vuonna 2009. Länsijoukot olivat epäilemättä yksi sodan osapuolista. Vuonna 2008 lähes puolet Afganistanin sodan siviiliurheista kuoli Naton ilmaiskuissa tai liittouman tukeman hallitusarmeijan hyökkäyksissä.

Tällä kertaa Lääkärit ilman rajoja pyrki toimimaan lähellä aseellisten vastarintaliikkeiden hallitsemia alueita. Järjestöllä on Afganistanissa nyt kolme sairaalaa, joista yksi sijaitsee Lashkar Gahissa talebanien laajalti valvomassa Helmandin maakunnassa.

Talebanit ja toinen islamistiliike Haqqani-verkosto halusivat molemmat, että järjestö perustaisi nimenomaan naistentauteja ja synnytyksiä hoitavan sairaalan. Uusi äitiyssairaala avataan lähiaikoina Pakistanin rajan tuntumassa sijaitsevaan Khostiin.