Keski-Afrikan jättivaltio Kongon demokraattinen tasavalta on viime viikkoina vilahdellut uutisissa – ennen muuta maan itäosien aseellisten konfliktien vuoksi.
Kun kapinallisryhmä nimeltä Maaliskuun 23. päivän liike eli M23 viime kuussa marssi kohti Goman kaupunkia, avustusjärjestöt kertoivat kymmenien tai satojen tuhansien ihmisten lähteneen kodeistaan taisteluja pakoon.
Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja viittasi Joseph Conradin klassikkoteokseen Pimeyden sydän ja kutsui Kongon sotaa ”kaoottiseksi, anarkistiseksi ja järjettömäksi”.
Lehden miltei päivittäisenä lukijana jäin kaipaamaan hiukan analyyttisempaa pyrkimystä tilanteen ymmärtämiseen. Mistä Kongon ja etenkin sen itäosassa sijaitsevan Kivun maakunnan konfliktissa on kyse? Miksi M23 valtasi Kivujärven pohjoisrannalla kivenheiton päässä Ruandan rajalta sijaitsevan miljoonan asukkaan Goman – lähteäkseen sieltä kymmenen päivän päästä takaisin kaupungin pohjoispuolella kohoaville korkeille kukkuloille?
M23 on noin 6 000 miehen varsin kurinalainen armeija, joka saa tukea naapurimaasta Ruandasta. Ryhmän johtajat ja huomattava osa sen taistelijoista ovat ruandan kieltä puhuvia kongolaisia tutseja. Nykyisen Kongon itäosissa on asunut ruandankielisiä tutsipaimentolaisia vuosisatojen ajan.
M23:n nimi viittaa maaliskuun 23. päivänä 2009 solmittuun rauhansopimukseen Kongon hallituksen armeijan ja kongolaisten tutsien aiemman kapinaliikkeen Kansan puolustuksen kansalliskongressin (CNDP) välillä. Sopimus liitti kapinalliset hallituksen armeijaan, jonka keskeiseksi tehtäväksi tuli eliminoida Kivun maakuntaa terrorisoivat ruandalaisten äärihutujen iskujoukot.
Äärihutuilla on ollut tukikohtansa Kongossa jo 18 vuoden ajan – Ruandan kansanmurhasta lähtien. Keväällä ja kesällä 1994 Ruandan silloisen hallituksen lietsomat hutujen ääriryhmät, interahamwet, silpoivat ja surmasivat kolmessa kuukaudessa yli miljoona ihmistä, lähinnä tutsivähemmistöön kuuluvia siviilejä ja hutupoliitikkoja, joiden väitettiin tukevan Ruandan isänmaallisen rintaman (FPR) kapinallisia.
Kansanmurha päättyi, kun Ruandan nykyisen presidentin Paul Kagamen johtamat kapinalliset ajoivat äärihutujen hallituksen vallasta. Äärihutut onnistuivat kuitenkin Ranskan lähettämien sotilaiden avustuksella vetäytymään rajan yli Kongoon, silloiseen Zaireen, pakottaen mukaansa kaksi miljoonaa ihmistä, lähinnä Ruandan hutuenemmistön jäseniä.
Pakolaisleireiltä käsin äärihutut jatkoivat tutsien kansanmurhaa, tällä kertaa Kongossa. Uudelleen järjestäytyneet hutujoukot ovat jatkuvasti tehneet iskuja myös Ruandan puolelle rajaa.
M23 syntyi viime keväänä, kun Kongon armeijaan kolme vuotta sitten liitetyt entiset kapinallissotilaat päättivät lähteä taas omille teilleen. Entisten CNDP:n sotilaiden mielestä hallitus oli pettänyt lupauksensa. Pelätyt äärihutut jatkoivat edelleen sissisotaansa alueen siviilejä vastaan. Kongolaiset tutsisotilaat valittivat armeijan surkeista palkoista ja riittämättömästä ruuasta. Kongon hallitusta syytettiin huonosta hallinnosta, vaalivilpistä ja toisinajattelijoiden vangitsemisesta.
Hallitusarmeija suunnitteli myös tutsisotilaiden ja näiden komentajien siirtämistä maan muihin osiin kauas mineraalirikkailta kotiseuduiltaan. Ei ole mikään salaisuus, että armeijan ja kapinallisjoukkojen komentajat ovat olleet läheisesti kytköksissä viralliseen ja puoliviralliseen malmikauppaan. Kivun maakunnasta viedään Ruandan kautta maailmanmarkkinoille elektroniikkateollisuuden raaka-aineeksi muun muassa tantaliittia, tinaa ja volframia.
Vielä yksi keskeinen syy tutsisotilaiden irtautumiseen omaksi uudeksi armeijakseen oli Kongon presidentin Joseph Kabilan esittämä uhkaus toimittaa tutsisotilaiden komentaja Bosco Ntaganda kansainvälisen sotarikostuomioistuimen oikeudenkäyntiin Haagiin. Tuomioistuin syyttää Ntagandaa lapsisotilaiden värväämisestä erään toisen kapinaliikkeen riveihin vuosina 2002–2003.
Terminaattoriksi kutsutulla Ntagandalla ei ole kuitenkaan mitään virallista asemaa M23:ssa, eikä hänen tämänhetkistä olinpaikkaansa tiedetä.
Kun M23:n joukot viime kuussa valloittivat Goman kaupungin, pyrkimyksenä oli pakottaa Kongon hallitus neuvotteluihin maan tulevaisuudesta. Kapinallisjoukkojen puhemiehenä toiminut Vianney Kazarama lupasi Goman stadionille kokoontuneille paikallisille asukkaille järjestystä, turvallisuutta ja parempaa infrastruktuuria. Koko Kongon hallintoa olisi hajautettava, ja julkiset palvelut olisi saatava toimimaan.
Tarvittaessa M23:n joukot marssisivat aina Kongon pääkaupunkiin Kinshasaan asti vaatimustensa tueksi, Kazarama uhosi.
Omien verkkosivujensa mukaan M23 pyrkii luomaan Kongosta ”humanismin ideologiaan perustuvan uuden perheen”, jossa ihmiset voivat elää rauhassa ja kaikki saavat kyllikseen leipää.
Toiset suhtautuvat kuitenkin kyynisemmin M23:n juhlapuheisiin.
”M23:n tarkoituksena on puolustaa sen jäsenten taloudellisia etuja. Liikkeellä ei ole mitään ideologiaa”, totesi International Crisis Group -järjestön Kongo-tutkija Marc-André Lagrange.
Oma ihmetyksen aiheensa itäisen Kongon konfliktissa ovat YK:n rauhanturvaajat. Vielä viime kuussa YK-sotilaat tulittivat M23:n kapinallisten asemia taisteluhelikoptereista käsin. Kun M23:n joukot sitten lopulta marssivat Gomaan, YK:n joukot vetäytyivät tukikohtiinsa eivätkä tehneet elettäkään kapinallisten pysäyttämiseksi.
YK:n Kongo-operaatio on suurin yksittäinen meneillään oleva rauhanturvaoperaatio koko maailmassa. Kongossa on 17 000 rauhanturvaajaa Intiasta, Pakistanista, Bangladeshista ja kymmenistä muista maista. Operaatio on jatkunut nyt 12 vuotta, ja sen vuosibudjetti on runsas miljardi euroa.
”Rauhanturvaajat ovat jonkin sortin sotilasturisteja”, kommentoi Ugandan presidentti Yoweri Museveni viikko sitten.
Uganda isännöi nyt alustavia rauhanneuvotteluja Kongon hallituksen ja M23:n kapinallisten välillä. Neuvottelujen ehtona oli, että M23 vetää joukkonsa pois Gomasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti