KANSAN UUTISET 7.6.2019
Kansan Uutisten toimituksessa Helsingin Sörnäisissä käväisi vastikään harvinainen vieras, kun Somalian journalistiliiton pääsihteeri Mohamed Moalimuu tuli tutustumaan työpaikan luottamusmiesten työhön ja tehtäviin.
Myös Somaliassa media-alan työntekijät ovat järjestäytymässä paitsi valtakunnallisesti myös työpaikoilla. Suomesta Moalimuu haki jatko-oppia ammattiyhdistystoimintaan ja vinkkejä neuvotteluihin työnantajien kanssa.
Aiemmin samana päivänä Moalimuu vieraili Suomen journalistiliitossa, ja seuraavana päivänä ohjelmassa oli tutustuminen Julkisen sanan neuvoston työhön ja periaatteisiin.
Somaliassa suunnitellaan journalistien eettisten ohjeiden hyväksymistä ja julkistamista loppukuusta Mogadishussa järjestettävässä journalistiliiton liittokokouksessa.
Somalian journalistiliiton pääsihteeri vieraili toukokuussa Suomessa ja neljässä muussa Euroopan maassa suunnittelu- ja opintomatkalla osana Somaliassa toteutettavaa sananvapaushanketta. Euroopan unionin ja Suomen ulkoministeriön tukemaa hanketta hallinnoi journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikes.
Olen itse työskennellyt Vikesin Somalia-hankkeessa kouluttajana ja hankevastaavana vuodesta 2014, ja sinä aikana Somalian media-ala on tullut hyvin tutuksi. Paikallisten kollegojen kanssa on syntynyt ystävyyssuhteita, ja kokemuksia on vaihdettu puolin ja toisin.
Määrättyyn pisteeseen asti toimittajan työ on samanlaista kaikkialla maailmassa. Ammattiin kuuluu etsiä tietoja, tarkistaa faktoja ja tuottaa ja taustoittaa uutisia tai muita sisältöjä. Pyrkimyksenä on, että ihmisillä olisi parempi käsitys siitä, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu.
Toimintaympäristön kannalta journalistin työ on Somaliassa ja Suomessa silti kuin yö ja päivä. Somalia on yksi maailman vaarallisimmista maista tehdä toimittajan työtä. Kymmenen viime vuoden aikana yli 50 toimittajaa on kuollut Somaliassa työnsä vuoksi. Osa heistä on murhattu juttujensa tai ohjelmiensa vuoksi, osa on menehtynyt pommi-iskuissa.
Mohamed Moalimuu on entinen BBC:n kirjeenvaihtaja. Kahdesti hän on selvinnyt hengissä terroristijärjestö Al-Shabaabin hyökkäyksestä – toisella kerralla esittämällä kuollutta, kun terroristit hyökkäsivät merenrantaravintolaan tulittaen ravintolan asiakkaita silmittömästi.
Toinen olennainen ero suomalaisten ja somalialaisten journalistien välillä on, että Somaliassa useimmilla alan työntekijöillä ei ole minkäänlaista työsopimusta. Monissa mediataloissa toimittajat eivät saa työnantajalta lainkaan palkkaa.
Hankkiakseen toimeentulonsa monet toimittajat joutuvat tekemään maksettuja juttuja, siis uutisia, joista uutisen kohde maksaa heille palkkion. Maksajana voi olla poliitikko, järjestö tai kaupallinen yritys.
Vikesin hankkeen alkuvuosina Somalian kansallistelevision uutistoimitukseen rakennettiin maan ensimmäinen monikamerastudio. Myöhemmin kanavan toimittajia on koulutettu tekemään laadukkaampia uutisjuttuja ja keskusteluohjelmia. Hallituksen äänitorvesta olisi tarkoitus tulla toimituksellisesti itsenäinen julkisen palvelun media.
Yhdessä Somalian journalistiliiton kanssa hankkeessa koulutettiin yli 400 toimittajaa eri puolilla maata journalismin perustaidoissa ja ammattietiikassa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että jos journalismin laatua haluttiin parantaa, pitäisi ensin kohentaa toimittajien työehtoja. Riippumatonta ja eettisesti laadukasta journalismia kun ei voi tehdä, jos palkka täytyy hakea juttujen kohteilta.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana Somalian journalistiliitto onkin keskittynyt toimittajien ay-koulutukseen. Myös työnantajien edustajat ovat osallistuneet eri puolilla maata järjestettyihin koulutuksiin, joissa yhdessä työntekijöiden kanssa on puhuttu minimipalkasta ja minimityöehdoista.
Tänä vuonna edunvalvontaa viedään myös työpaikoille. Tavoitteena on, että noin 20 mediatalossa neljällä paikkakunnalla työntekijät muodostavat omat toimitusosastonsa ja pyrkivät neuvottelemaan työnantajan kanssa paremmista työehdoista. Valtakunnallinen ammattiliitto tarjoaa tukea ja neuvontaa.
Kansan Uutisten toimituksessa Helsingin Sörnäisissä käväisi vastikään harvinainen vieras, kun Somalian journalistiliiton pääsihteeri Mohamed Moalimuu tuli tutustumaan työpaikan luottamusmiesten työhön ja tehtäviin.
Myös Somaliassa media-alan työntekijät ovat järjestäytymässä paitsi valtakunnallisesti myös työpaikoilla. Suomesta Moalimuu haki jatko-oppia ammattiyhdistystoimintaan ja vinkkejä neuvotteluihin työnantajien kanssa.
Aiemmin samana päivänä Moalimuu vieraili Suomen journalistiliitossa, ja seuraavana päivänä ohjelmassa oli tutustuminen Julkisen sanan neuvoston työhön ja periaatteisiin.
Somaliassa suunnitellaan journalistien eettisten ohjeiden hyväksymistä ja julkistamista loppukuusta Mogadishussa järjestettävässä journalistiliiton liittokokouksessa.
Somalian journalistiliiton pääsihteeri vieraili toukokuussa Suomessa ja neljässä muussa Euroopan maassa suunnittelu- ja opintomatkalla osana Somaliassa toteutettavaa sananvapaushanketta. Euroopan unionin ja Suomen ulkoministeriön tukemaa hanketta hallinnoi journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikes.
Olen itse työskennellyt Vikesin Somalia-hankkeessa kouluttajana ja hankevastaavana vuodesta 2014, ja sinä aikana Somalian media-ala on tullut hyvin tutuksi. Paikallisten kollegojen kanssa on syntynyt ystävyyssuhteita, ja kokemuksia on vaihdettu puolin ja toisin.
Määrättyyn pisteeseen asti toimittajan työ on samanlaista kaikkialla maailmassa. Ammattiin kuuluu etsiä tietoja, tarkistaa faktoja ja tuottaa ja taustoittaa uutisia tai muita sisältöjä. Pyrkimyksenä on, että ihmisillä olisi parempi käsitys siitä, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu.
Toimintaympäristön kannalta journalistin työ on Somaliassa ja Suomessa silti kuin yö ja päivä. Somalia on yksi maailman vaarallisimmista maista tehdä toimittajan työtä. Kymmenen viime vuoden aikana yli 50 toimittajaa on kuollut Somaliassa työnsä vuoksi. Osa heistä on murhattu juttujensa tai ohjelmiensa vuoksi, osa on menehtynyt pommi-iskuissa.
Mohamed Moalimuu on entinen BBC:n kirjeenvaihtaja. Kahdesti hän on selvinnyt hengissä terroristijärjestö Al-Shabaabin hyökkäyksestä – toisella kerralla esittämällä kuollutta, kun terroristit hyökkäsivät merenrantaravintolaan tulittaen ravintolan asiakkaita silmittömästi.
Toinen olennainen ero suomalaisten ja somalialaisten journalistien välillä on, että Somaliassa useimmilla alan työntekijöillä ei ole minkäänlaista työsopimusta. Monissa mediataloissa toimittajat eivät saa työnantajalta lainkaan palkkaa.
Hankkiakseen toimeentulonsa monet toimittajat joutuvat tekemään maksettuja juttuja, siis uutisia, joista uutisen kohde maksaa heille palkkion. Maksajana voi olla poliitikko, järjestö tai kaupallinen yritys.
Vikesin hankkeen alkuvuosina Somalian kansallistelevision uutistoimitukseen rakennettiin maan ensimmäinen monikamerastudio. Myöhemmin kanavan toimittajia on koulutettu tekemään laadukkaampia uutisjuttuja ja keskusteluohjelmia. Hallituksen äänitorvesta olisi tarkoitus tulla toimituksellisesti itsenäinen julkisen palvelun media.
Yhdessä Somalian journalistiliiton kanssa hankkeessa koulutettiin yli 400 toimittajaa eri puolilla maata journalismin perustaidoissa ja ammattietiikassa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että jos journalismin laatua haluttiin parantaa, pitäisi ensin kohentaa toimittajien työehtoja. Riippumatonta ja eettisesti laadukasta journalismia kun ei voi tehdä, jos palkka täytyy hakea juttujen kohteilta.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana Somalian journalistiliitto onkin keskittynyt toimittajien ay-koulutukseen. Myös työnantajien edustajat ovat osallistuneet eri puolilla maata järjestettyihin koulutuksiin, joissa yhdessä työntekijöiden kanssa on puhuttu minimipalkasta ja minimityöehdoista.
Tänä vuonna edunvalvontaa viedään myös työpaikoille. Tavoitteena on, että noin 20 mediatalossa neljällä paikkakunnalla työntekijät muodostavat omat toimitusosastonsa ja pyrkivät neuvottelemaan työnantajan kanssa paremmista työehdoista. Valtakunnallinen ammattiliitto tarjoaa tukea ja neuvontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti