Monta tapaa pimittää tietoa

KANSAN UUTISET 18.12.2020

Viime viikolla vietettiin Maailman lehdistönvapauden päivää etäkokouksena tietokoneruutujen ääressä ja seitsemän kuukautta myöhässä perinteisestä aikataulusta. Lehdistönvapauden päivän kansainvälinen päätapahtuma piti alun perin järjestää Haagissa Hollannissa toukokuussa, mutta konferenssia jouduttiin siirtämään koronan vuoksi useaan kertaan.

Tänä vuonna lehdistönvapauden konferenssin keskeisiä aiheita olivat koronan vaikutukset tiedonvälitykseen, verkkohäirintä sekä toimittajien murhat, joista suurin osa jää edelleen selvittämättä.

Toimittajat eri puolilla maailmaa ovat tehneet tärkeää työtä välittäessään tietoa koronasta, sen leviämisestä ja ehkäisystä ja ihmisten elämästä pandemian eri vaiheissa, mutta koronan varjolla hallitukset ovat myös asettaneet uusia rajoituksia toimittajien työlle. Hallitusten koronatoimia arvostelleita toimittajia on vangittu monissa maissa, ja mediayhtiöt ovat irtisanoneet työntekijöitään heikentyneen talouden vuoksi.

YK:n kasvatus- ja kulttuurijärjestön Unescon julkistamassa raportissa kerrottiin hälyttäviä tietoja verkkohäirinnästä ja erityisesti naistoimittajiin kohdistuvan verkkouhkailun laajuudesta. 125 maassa haastatelluista naistoimittajista lähes joka toinen oli saanut vihapostia tai lähentelyviestejä ja joka neljättä oli uhattu fyysisellä tai seksuaalisella väkivallalla. 41 prosenttia vastaajista sanoi joutuneensa järjestelmällisen disinformaatiokampanjan kohteeksi.

Uhkailujen ja muun häirinnän seurauksena useimmat vastaajat olivat vähentäneet somenkäyttöä ja pyrkineet välttämään tiettyjen aiheiden käsittelemistä työssään. Jotkut olivat vaihtaneet työpaikkaa tai luopuneet toimittajan työstä kokonaan.

Lehdistönvapauden suurimpana esteenä on perinteisesti pidetty sensuuria, eli sitä, että mediat eivät saa julkaista mitään ilman viranomaisten etukäteen antamaa hyväksyntää. Riippumattoman median ennakkosensuurista on kuitenkin luovuttu miltei kaikkialla, ainakin periaatteessa.

Myanmarissa ennakkosensuuri lopetettiin vuonna 2012. Sitä ennen sanomalehdet ilmestyvät vain kerran viikossa, jotta viranomaiset ehtivät syynätä läpi jokaisen artikkelin ennen lehden painoonmenoa.

Ennakkosensuurin sijaan monissa maissa sanomalehtien kokonaisia painoksia on takavarikoitu, tai lehden julkaiseminen on kielletty viranomaisten päätöksellä. Esimerkkejä löytyy eri puolilta maailmaa Valko-Venäjältä Tansaniaan. Radio- ja tv-kanavia on suljettu tänä vuonna muun muassa Turkissa ja Gambiassa.

Kiina, Iran ja Venäjä estävät säännönmukaisesti pääsyn monille ulkomaisille verkkosivuille tai sosiaalisen median alustoille. Turkki puolestaan kielsi vuosien ajan ihmisten pääsyn lukemaan Wikipedian artikkeleita.

Myanmarissa, Kirgisiassa, Intiassa ja viimeksi Etiopiassa verkkoon pääsy on estetty kokonaan eräissä osissa maata. Monissa Afrikan maissa internetyhteydet on katkaistu vaalien ajaksi.

Oma lukunsa ovat sitten ne maat, joissa mitään riippumatonta mediaa ei ole olemassa. Yhdysvaltalaisen Committee to Protect Journalists -järjestön mukaan media toimii puhtaasti hallituksen äänitorvena ainakin Eritreassa, Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Saudi-Arabiassa ja Turkmenistanissa.

Ääriesimerkkejä sensuurista edustavat toimittajien vangitsemiset tai murhat. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa ainakin 274 journalistia on vangittuna työnsä vuoksi, useimmat heistä tekaistujen syytteiden nojalla tai ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Vangittuna olevien toimittajien määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Eniten vangittuja toimittajia on Kiinassa, Turkissa, Egyptissä ja Eritreassa.

Tänä vuonna ammattinsa vuoksi on surmattu ainakin 28 journalistia, mikä on puolet vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että suurin osa surmista on ollut tarkoituksellisia murhia.

Toimittajia murhattiin eniten Meksikossa ja Filippiineillä. Molemmissa maissa murhatut toimittajat olivat pääasiassa paikallisten medioiden toimittajia, jotka olivat raportoineet rikollisliigojen tekemistä surmista ja kytköksistä paikallisten poliitikkojen kanssa.