Ajanpeluuta Zimbabwessa

KU-VIIKKOLEHTI 11.4.2008

Kansainvälinen media on seurannut tarkkaan vaalien jälkeistä viivytystaistelua eteläisen Afrikan Zimbabwessa. ”Raportointi on ollut miltei vahingoniloista. Ikään kuin taas olisi saatu osoitus siitä, että afrikkalaiset eivät pysty itse hoitamaan asioitaan”, arveli länsimaiden satelliittikanavia kriittisesti katsellut tansanialaisen päivälehden politiikan toimittaja aiemmin tällä viikolla.

Zimbabwen pari viikkoa sitten pidetyt vaalit sujuivat kuitenkin rauhallisesti. Afrikan unionin vaalitarkkailijat ehtivät jopa kehumaan, että kyseessä oli malliesimerkki hyvin järjestetyistä vaaleista. Ääntenlaskenta eteni aikataulun mukaan, ja kunkin äänestyspaikan tulokset teipattiin äänestyspaikkojen edustalle kaikkien nähtäväksi.

Virallisia tuloksia ei silti kuulunut. Parlamenttivaalien tuloksia saatiin odottaa viikon verran. Presidentinvaalin tuloksia ei ole julkistettu vielä tähän päivään mennessä. Päällimmäisenä syynä lienee se, että istuva presidentti Robert Mugabe ja hänen Zanu-puolueensa olivat hävinneet.

Kahtia hajonnut oppositiopuolue MDC, eli Demokraattisen muutoksen liike, joka vielä reilu kuukausi sitten oli epävarma osallistumisestaan vaaleihin, voitti parlamenttivaaleissa hieman yllättäen niukan enemmistön.

Yksittäisten äänestyspaikkojen tulosten perusteella opposition ehdokas Morgan Tsvangirai sai eniten ääniä myös presidentinvaalissa, ei silti 50 prosentin ääntenenemmistöä, jolla hän olisi tullut valituksi suoraan ensimmäisellä kierroksella.

Vaalitulos oli epäilemättä sokki presidentti Mugabelle ja Zanu-puolueelle. 84-vuotias Mugabe on ”maan suuri isä”, joka johti Zimbabwen itsenäisyyteen vuonna 1980 valkoista rotusortohallintoa vastaan käydyn pitkällisen vapautustaistelun päätteeksi.

Aiemmissa vaaleissa Mugabe on aina saanut jo ensimmäisellä kierroksella selvän enemmistön äänistä.

Kahdeksan vuotta jatkuneesta taloussaarrosta ja ennätysinflaatiosta huolimatta Mugabe sai edelleenkin enemmistön maaseudun äänistä.

Kaupungeissa Mugabe on kuitenkin menettänyt lähes kaiken kannatuksensa, kun hinnat ovat kohonneet tuhatkertaisiksi viime vuoteen verrattuna. Kaupat ovat tyhjillään, ja sähköstä ja polttoaineesta on pulaa. Riippumattomat sanomalehdet on kielletty, ja ihmisoikeuksissa on parantamisen varaa.

Zanu-puolue ei kommentoinut sanallakaan vaalitappiotaan parlamenttivaaleissa. Alkuviikosta puolueen politbyroo antoi kuitenkin Mugabelle tukensa presidentinvaalien toiselle kierrokselle, jota saadaan ilmeisesti odottaa.

Zanu on vaatinut uutta ääntenlaskentaa, ja vaalivoittaja MDC puolestaan presidentinvaalin tuloksen julkistamista. Maanantaina odotetaan tuomioistuimen ratkaisua, joka voisi pakottaa vaalikomission julkistamaan vaalituloksen. Vaalikomissio ei ole pelkkä Mugaben käsikassara, vaan myös oppositiolla on siinä edustajansa.

Istuva hallitus haluaa kuitenkin voittaa aikaa ennen presidentinvaalin toista kierrosta. Sotaveteraaneiksi itseään kutsuvat Zanu-puolueen iskuryhmät ovat lähteneet maaseudulle valtaamaan valkoisten viljelijöiden maita ja uhkailemaan ihmisiä alueilla, joilla oppositio sai enemmän ääniä.

Jos kaikki sujuu lopulta rauhallisesti ja MDC pääsee ansaitsemaansa valtaan, mitä Zimbabwella on odotettavissa? MDC:n johtajiin kuuluva Eliphas Mukonoweshuro kirjoitti vastikään Wall Street Journalissa, että puolue kannattaa markkinavetoista sosiaalidemokratiaa.

Taloudellisesti vallanvaihdos MDC:lle tai jonkinlaiselle yhteishallitukselle antaisi maalle toivoa. MDC on pitkälti rahoittajiensa, Britannian ja Yhdysvaltojen luomus, jonka valtaantulo tietäisi luopumista Zimbabwen taloussaarrosta.

Itse asiassa investoinnit ovat kasvaneet rajusti jo vaalien alla etenkin kaivosalalla. Zimbabwe on merkittävä kullan tuottaja ja maailman suurin platinumin tuottaja.

Sijoittajat ovat myös kiinnostuneita yritysostoista. Sadan tuhannen prosentin inflaation ansiosta zimbabwelaisia firmoja myydään pilkkahintaan.

Morgan Tsvangirain kovat otteet oman puolueen sisällä eivät silti lupaa hyvää. MDC hajosi kolme vuotta sitten kahtia, kun Tsvangirai palkkasi iskujoukkojaan ahdistelemaan kilpailijoitaan puolueen sisällä. Tsvangirain kannattajia syytetään tuomioistuimessa myös polttopulloiskuista busseihin, poliisiasemille ja Mugaben kannattajien omistamiin kauppoihin.

Zimbabwen poliittinen umpikuja muistuttaa kovasti tilannetta Keniassa, toisessa Afrikan taloudellisena mallimaana pidetyssä valtiossa. Myös Keniassa oppositio sai enemmistön joulun jälkeen pidetyissä parlamenttivaaleissa, ja presidentti Mwai Kibaki säilyi vallassa vain vaalikomissiossa tehdyn tökerön vaalivilpin avulla.

Presidentti Kibaki julistettiin hätäisesti presidentiksi, ja presidentti nimitti haluamansa hallituksen.

Vasta eri puolilla maata leimahtaneiden väkivaltaisuuksien ja YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin sovittelun jälkeen Kibaki suostui lopulta neuvotteluihin yhteishallituksen perustamisesta vaalit voittaneen Oranssin demokratialiikkeen kanssa. Mutta nyt nämäkin neuvottelut ovat jämähtäneet, kun sinnikkäästi vallassa pysynyt presidentti ei suostu luovuttamaan keskeisiä ministerinpaikkoja oppositiolle.

Vähitellen myös ulkopuolinen maailma näyttäisi menettävän kiinnostuksensa Kenian tapahtumiin, ja elämä jatkuu kuin mitään vaaleja ei olisi ollutkaan.

Kenian tapauksessa, toisin kuin Zimbabwessa, kyseessä on kuitenkin länsimaiden talousintresseihin myönteisesti suhtautuva presidentti ja yhteistyökumppani terrorisminvastaisessa sodassa.