Fundamentalistien valtataistelu

KU-VIIKKOLEHTI 28.3.2008

Etelä-Irakin öljykaupungissa Basrassa kiihtyneet taistelut ovat pitäneet Irakin uutisotsikoissa vielä toista viikkoa sodan syttymisen vuosipäivän jälkeenkin. Vuosipäivän ympärillähän tapana on ollut järjestää erilaisia sodanvastaisia tempauksia, ja lehdissä julkaistaan katsauksia sodan taustoista ja kuolleiden määrästä. Yleensä myös poliitikot kommentoivat tapahtumia. Presidentti Bush totesi sodan syttymisen viisivuotispäivänä, että Irakin miehitys on tehnyt maailmasta paremman paikan.

Viime päivien uutisissa ilmiselvän rosvon roolin on saanut radikaaliksi saarnaajaksi kutsuttu reilu kolmikymppinen shiiajohtaja Muqtada al-Sadr, jonka Mahdi-armeijaa vastaan Irakin hallituksen joukot ovat hyökänneet.

Mahdi-armeija on kuitenkin vain yksi armeija monien joukossa. Maan parlamentin suurimmalla puolueella, shiiafundamentalistien ISCI:llä, eli Irakin korkeimmalla islamilaisella neuvostolla, on omat pelätyt Badrin prikaatinsa, jotka tosin toimivat tänä päivänä osana Nuri al-Malikin hallituksen turvallisuusjoukkoja.

Valkoisen talon tiedottaja kehui vuolaasti pääministeri Malikia, joka oli henkilökohtaisesti mennyt paikan päälle Basraan johtamaan hyökkäystä Muqtada al-Sadrin joukkoja vastaan.

Irakissa epäsuosittu Maliki on yrittänyt lakkauttaa kaikki uskonnolliset armeijat ja puolueiden aseelliset siivet – yhtenä keinona näiden liittäminen hallituksen armeijaan ja poliisivoimiin.

Sekä Muqtada al-Sadr että ISCI-puolue edustavat shiiamuslimeja ja saavat tukea Iranin vallankumouskaartilta. Molemmat haluavat perustaa Irakiin islamilaisen tasavallan. Erona on se, että Muqtada al-Sadr uskoo yhtenäiseen Irakiin ja vahvaan keskusvaltaan, kun taas ISCI:n Abdul Aziz al-Hakim tahtoisi irrottaa eteläiset öljymaakunnat omaksi shiiavaltiokseen Irakin liittovaltiossa.

Muqtada al-Sadrilla on kannattajansa köyhien shiiojen keskuudessa, maan eteläosien lisäksi etenkin Bagdadissa Sadrin kaupungiksi nimetyssä slummissa, joka Saddam Husseinin syrjäyttämisen jälkeen sai uuden nimensä shiiojen entisen suurajatollan Muhammed Sadiq al-Sadrin, Muqtada al-Sadrin isän mukaan.

Yhdysvaltojen pyrkimyksenä Irakissa on ollut luovia eri vaikutusvaltaisten ryhmien välillä, tukea vahvimpia, olivatpa ne ideologisesti sitten mitä mieltä tahansa, kunhan ne suostuvat ulkomaisten joukkojen läsnäoloon ja Bushin hallinnon edellyttämiin talousuudistuksiin.

Yksi keskeisimmistä vaatimuksista on ollut uusi laki maan öljyntuotannon yksityistämisestä, jota ulkoministeri Condoleezza Rice kävi vauhdittamassa alkuvuodesta Bushin Lähi-idän-vierailulla.

Basrassa olevat brittiläiset joukot eivät ole osallistuneet viime päivien taisteluihin, mutta Yhdysvaltojen erikoisjoukot olivat mukana Mahdi-armeijaa vastaan tehdyissä iskuissa Bagdadissa. Mahdi-armeijan vastaisissa operaatioissa on tällä viikolla kuollut satakunta ihmistä.

Bushin hallituksen edustajat kuitenkin muistuttavat, että viime syksyn jälkeen taistelut Irakissa ovat vähentyneet ja sen myötä myös kuolonuhrit. Alkuvuodesta Irakin väkivaltaisuuksissa on kuollut päivittäin noin parikymmentä ihmistä, kun vielä vuosi sitten, pian Saddam Husseinin hirttämisen jälkeen, iskuissa kuoli joka päivä keskimäärin sata ihmistä.

Yhdysvaltojen mukaan tilanteen rauhoittuminen on viime kesänä Irakiin lähetettyjen lisäjoukkojen ansiota. Vähintään yhtä olennainen syy lienee Muqtada al-Sadrin elokuussa julistama tulitauko, joka viime päivien hyökkäysten jälkeen on epäilemättä ohi.

Sadrin kannattajien mielestä hallituksen tarkoituksena on heikentää heidän asemaansa ennen ensi syksyn paikallisvaaleja. Viime parlamenttivaaleissa Sadrin kannattajat saivat shiiapuolueiden koalitiossa miltei yhtä paljon paikkoja kuin ISCI ja yli kaksi kertaa enemmän edustajia kuin pääministeri Malikin oma Dawa-puolue.

Muqtada al-Sadrilla ei itsellään ole Irakissa minkäänlaista poliittista virka-asemaa, mutta hänen nimeään kantavalla ryhmittymällä oli vielä vuosi sitten kuusi ministeriä maan hallituksessa. Samaan aikaan Mahdi-armeija järjesti iskuja Yhdysvaltojen joukkoja ja Bagdadin sunniväestöä vastaan. Myös ISCI-puolueen Badrin prikaatit ovat jatkuvasti terrorisoineet sunneja, etenkin naisia, jotka ovat kulkeneet ulkona meikattuina tai ilman huivia.

Tämä antaa varsin hyvän kuvan puoluepolitiikasta Yhdysvaltojen miehittämässä Irakissa. Kyse ei ole puolueista, jotka ajaisivat tiettyjä poliittisia tavoitteita, vaan eri kansanryhmiä edustavista, uskonnollista oikeaoppisuutta julistavista aseellisista ryhmistä, jotka taistelevat keskenään vallasta ja taloudellisista eduista.

Nyt kamppaillaan myös siitä, mitkä näistä ryhmistä voisivat hallita Irakia sen jälkeen kun Yhdysvallat mahdollisen demokraattiehdokkaan vaalivoiton jälkeen vetää sotilaansa pois maasta.

Hallituksen kovan linjan taktiikkaa voi auttaa ihmisten kyllästyminen aseellisten joukkojen mielivaltaan. Viiden ulkomaisen tv-yhtiön teettämässä kyselyssä 80 prosenttia kaikista vastanneista ja myös 70 prosenttia shiioista ilmoitti vastustavansa uskonryhmien omia armeijoita.

Reilu enemmistö sen sijaan luotti hallituksen armeijaan ja poliisiin ja arveli turvallisuuden parantuneen kotiseudullaan. Shiiat ja kurdit olivat tyytyväisiä muutokseen, sen sijaan sunnien mielestä tilanne oli pahentunut.

Täytyy kuitenkin muistaa, että lähes viidesosa kansasta on paennut ulkomaille tai ajettu etnisissä puhdistuksissa kotiseuduiltaan. Vedestä, polttoaineesta ja sähköstä on huutava pula. Punaisen Ristin mukaan ihmiset joutuvat monilla alueilla käyttämään kolmasosan tuloistaan puhtaan veden hankkimiseen. Monien mielestä asiat eivät voisi olla huonommin.