Näin Ahtisaari sai Nobelin

KU-VIIKKOLEHTI 5.12.2008

Monille ovat varmasti jääneet mieleen tv:ssä näytetyt hellyttävät kuvat, kun Martti Ahtisaari sai lokakuussa kännykkäänsä puhelun Norjan Nobel-komiteasta ja onnitteluhalauksen ilosta hämmentyneeltä Eeva-puolisoltaan.

Tunnustus Ahtisaaren elämäntyöstä rauhanneuvottelijana tuli pitkän odotuksen jälkeen. Viime vuosina Ahtisaaren nimi on ollut joka syksy vahvimmin esillä, kun etukäteen on spekuloitu kenelle Nobelin rauhanpalkinto myönnetään.

Suomen lisäksi palkintopäätöksestä iloittiin niin Namibiassa, Indonesiassa kuin Kosovossakin. Länsimaiden lehdissä arveltiin, että palkinto tuli ennen muuta Ahtisaaren työstä Kosovon rauhanneuvotteluissa ja Kosovon luotsaamisesta itsenäisyyteen.

Soraääniä kuultiin lähinnä Serbiassa ja Venäjällä. Serbialaislehti julkaisi pilakuvan, jossa Ahtisaari kärvensi kynimäänsä rauhankyyhkyä paistinpannussa dollaritukkujen pursutessa hänen taskuistaan.

Kun Ahtisaari ensi viikon keskiviikkona ottaa vastaan Nobelin rauhanpalkinnon Oslon kaupungintalolla, suurimmaksi sulaksi hänen hattuunsa nostetaan ilmeisesti juuri sovittelutyö Kosovossa. Näin siitäkin huolimatta, että Kosovo julistautui pääministeri Hashim Thacin johdolla viime talvena ennenaikaisesti itsenäiseksi, vastoin YK:n Kosovo-päätöslauselmaa, jonka mukaan Kosovon oli määrä siirtyä autonomiasta asteittain ”kansainvälisesti valvottuun itsenäisyyteen”.

Kolme Pohjoismaiden ehkä kuuluisinta rauhantutkijaa arvosteli ankarasti Ahtisaaren YK:n erikoislähettiläänä laatimaa Kosovo-suunnitelmaa keväällä 2007 ruotsalaislehti Aftonbladetissa julkaistussa kirjoituksessa. Norjalaisen Johan Galtungin, ruotsalaisen Håkan Wibergin ja tanskalaisen Jan Öbergin mukaan Ahtisaaren Kosovo-suunnitelma oli epäoikeudenmukainen, epä-älyllinen ja toteuttamiskelvoton.

Rauhantutkijoiden mielestä Ahtisaaren suunnitelmassa loukattiin Kosovon serbivähemmistöä eikä annettu hajalle pommitetulle Serbialle yhtään myönnytyksiä. ”Ahtisaaren ehdotus on toimeksiannosta tehtyä voimapolitiikkaa, jossa ei ole ollut ammattimaista sovittelua ja konfliktinratkaisua nimeksikään.”

Yhdysvaltalaistutkija Gregory Elich kuvailee Counterpunch-lehdessä puolestaan Ahtisaaren edellistä Kosovon-sovittelua kesällä 1999. Nato-joukot olivat tässä vaiheessa pommittaneet silloisen Jugoslavian kaupunkeja reilun parin kuukauden ajan ja Kosovon vapautusarmeijan UCK:n albaanijoukot olivat ajaneet Kosovon serbialaiset pois kotiseuduiltaan.

Monica Lewinsky -skandaalista tokenevan Bill Clintonin hallinto oli jo sopinut Kosovon kohtalosta Venäjän presidentin Boris Jeltsinin kanssa, ja nyt Jugoslavia oli saatava hyväksymään YK:n nimissä suunniteltu päätöslauselma.

Venäjän neuvottelija, entinen pääministeri Viktor Tshernomyrdin toivoi avukseen seuraavalle Belgradin-matkalleen arvovaltaista henkilöä jostakin länsimaasta, joka ei kuulunut Natoon. Clintonin ulkoministeri Madeleine Albright pyysi tehtävään Suomen presidenttiä Martti Ahtisaarta.

Ahtisaari oli suvereeni. ”Emme ole täällä keskustelemassa tai neuvottelemassa. Teidän on hyväksyttävä suunnitelma kokonaisuudessaan”, hänen kerrotaan sanoneen presidentti Slobodan Milosevicille.

”Mitä tapahtuu jos emme allekirjoita”, Milosevic kysyi.

Ahtisaari pyyhkäisi kädellään kumoon pöydällä olleen kukkakoristeen. ”Belgradille käy näin. Aloitamme välittömästi Belgradin järjestelmälliset pommitukset. Viikon sisällä kuolee puoli miljoonaa ihmistä.”

Jugoslavia hyväksyi ehdot, ja vielä samassa kuussa käynnistettiin Naton rauhanturvaoperaatio. Kosovon siviilihallinto annettiin YK-operaatio Unmikille, käytännössä yhteistyössä Kosovon vapautusarmeijan UCK:n kanssa.

UCK:sta ja sen taustoista on puhuttu julkisuudessa hämmästyttävän vähän, etenkin kun ottaa huomioon järjestön hyvinkin hämärät kytkennät.

Vuonna 1993 perustettu UCK kannatti aluksi marxismi-leninismiä ja tavoitteli Kosovon liittämistä Albaniaan. Tulonsa se sai suojelurahoista ja heroiinin salakuljetuksesta. Suurin osa Euroopan heroiinista kuljetetaan Turkista niin sanottua Balkanin reittiä pitkin Kosovon kautta Länsi-Euroopan markkinoille. UCK:n on myös uskottu pyörittävän Milanon suurinta prostituutiorinkiä.

90-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen, Britannian ja Saksan tiedustelupalvelut alkoivat tukea UCK:ta, vaikka järjestö oli Yhdysvalloissa terroristijärjestöjen mustalla listalla. Islaminuskoisten albaanien puolesta taisteleva UCK sai aseita ja vapaaehtoisia taistelijoita myös Iranista ja Osama bin Ladenin Al-Qaidalta.

Itsenäiseksi julistautunut Kosovo on tänä päivänä eräänlainen Naton miehittämä Yhdysvaltojen ja EU:n yhteinen suojelualue, jossa Kosovon albaanienemmistöön kuuluvat entiset rikolliset pitävät valtaa. Entiset UCK-pomot ovat ministereinä, ja valtionyhtiöt ovat entisten sotaherrojen yksityisiä bisneksiä.

Pääministeri Hashim Thacia ja useita muita entisiä UCK:n johtajia on myös epäilty serbivähemmistöä vastaan tehdyistä sotarikoksista. Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen tutkimukset lopetettiin kuitenkin vähän äänin.

YK-operaation käynnistymisen jälkeen perustetut Kosovon uudet poliisivoimat ovat ottaneet tehtäväkseen suojelurahojen keräämisen. Poliisivoimat koostuvat entisistä UCK:n miehistä.

Yhdysvallat on rakennuttanut Kosovon eteläosiin lähelle Makedonian rajaa Camp Bondsteeliksi kutsutun Yhdysvaltojen suurimman sotilastukikohdan sitten Vietnamin sodan. Rakennusurakasta vastasi varapresidentti Dick Cheneyn yhtiö Halliburton.

Makedonian rajan eteläpuolelle taas rakennetaan Yhdysvaltojen rahoittamaa suurta öljyputkea Bulgarian Mustanmeren rannikolta Albaniaan. Tätäkin hanketta vetää entinen Halliburton-johtaja.